torstai 18. joulukuuta 2008

Verhoilua, lakkausta ym…

Kerrotaan nyt pääosin missä mennään ja mitä on jo tehty, eli keulapiikki ja takakajuutta ovat valmiina, verhoiltuna ja lakattuna. Joitakin valaisimia on kiinnittämättä, ja muutamia listoja kyllä vielä uupuu. Salonki on myös aloitettu, mutta ilmojenhaltijan suosiollisella avustuksella odottaa kevättä, ja lämpimämpiä ilmoja.




Salongin verhoilukin ehdittiin siis ennen pakkasia ja lumentuloa aloittaa. Kuvista selviää miten suurpiirteisesti vuodat on leikelty. Tästä riittäisi taas jutun juurta pitkäänkin, mutta kuvat kertokoon asian. Lisäksi myönnän, että alan olla jo hiukan pitkästynyt tähän talviseen toimettomuuteen, kun ei pääse tekemään, ei viitsi oikein kirjoittaakaan.



Tässä hiukan kuvia verhoilusta keulassa. Esim. ruuvinkannat tässä vielä peittämättä, mutta muuten valmista


Verhoilusta oli jo aiemmin hiukan juttua, ja jotta ei toisteta kaikkea, kerrataan homma vaan lyhyesti. Liimana käytettiin kontaktiliimaa, ja vaikka nykyään on vesiliukoisiakin liimoja valitsin perinteisemmän tavan. Liimailussa pitää ottaa huomioon hyvä tuuletus, koska pienessä suljetussa tilassa kuten vene on, voi tekijä olla yllättävän nopeasti ”pikkuisen huuruissa”, ilman kunnollista ilmanvaihtoa. Vuotien mittaamisessa olin kovin suurpiirteinen, jotta homma olisi helpompaa, ja sallisi hiukan virheitäkin. Hukkaprosentti tietysti kasvaa, mutta minulle työn joutuisuus oli nyt tärkeämpää, kuin materiaalilla nuukailu. Lisäksi kontaktiliimalla liimatessa vuota pitää asettaa kerralla oikeaan kohtaan, sillä ”eiku” vaihtoehtoa ei ole. Kerran kiinnittynyt vuota irtoaa vain palasina! Lisäksi veneissä usein moniin suuntiin taipuvia pintoja on turha pelätä, sillä materiaali on hyvin joustavaa, ja taipuu kyllä erisuuntiin, ainoastaan venyttämistä on syytä mielestäni välttää. Salongista otetussa kuvassa näkyy selvimmin miten reilusti mitoitetuilla palasilla hommaa vein eteenpäin, eli homma on jokseenkin erilaista kuin vaneriin liimaaminen, jossa voi, ja pitää tehdä tarkat mallit. Kaiken kaikkiaan uutta pintaa syntyy nopeasti, ja onnistuessaan työ on hyvin palkitsevaakin, sillä esim. purkamiseen menee tosissaan moninkertaisesti aikaa, ja se vasta on tylsää.



Takakajuutta verhoiltuna ja lakattuna, tosin listat puuttuvat vanerin ja verhoilun reunasta.



Ja sitten lakkaukseen. Kävi nimittäin niin, että vaikka veneen lämpimäksi saakin, ei se aina ihan riitä, vaan myös kosteus pitäisi pystyä pitämään poissa, vielä tovin esim. lakkauksen jälkeenkin. Tämähän piti sitten oikein korkeimman omakätisesti koittaa, ja vähät välittää valmistajan ohjeistuksesta lämpötiloista ja kosteusprosenteista. Ja eikun lakkaamaan vaan, minä kun olen aina tykännyt noista ”sutihommista”. Valmista syntyy, ja ihailla voi hetken päästä, ja ihmetellä kuinka pirun taitava sitä oikein onkaan. Varsinkin kun nämä nykyaikaiset lakat ei niin hirveän vaativia ole levitellä, ja tasaista kaunista pintaa saa syntymään hyvällä pensselillä vaikka saimaan sälli. No kävi sitten niin, että yhtenä päivänä ahneus iski lakatessa, kun valmiiksi hiottua ja puhdistettua pintaa oli koko takakajuutan verran. Tarkoitus oli päivän aikana vetää kertaalleen vain takalaipio, hyllyt ja kyljen rimoitus, mutta kun homma kävi joutuin, niin päätös jatkamisesta syntyi kuin itsestään, ja aikaakin oli ennen työhön lähtöä vielä riittävästi. Mutta mutta, aikaa kuluikin oletettua runsaammin, ja hiukan jo kiire töihinkin painoi päälle, sain homman kuitenkin nipin napin tehtyä. Kamat vaan nopeasti kasaan ja kiireellä töihin. Seuraavan kerran veneelle mennessäni tietenkin oikein päivänvalossa ihailin, mitä olin saanut aikaan, ja hienoltahan se näytti, kunnes katsoin aivan viimeksi vetämiäni pintoja! Ei #%¤tana, aivan kukinnolla ja koskettaessa lakka ihan hilseili irti, mitä ihmettä oikein oli tapahtunut? Hetken funtsittuani ja pintoja tutkittuani homma valkeni, olin lähtiessä sammuttanut tietysti lämppärin, ja ulkolämpötilan ollessa 3-4 astetta, ja ilma ulkona täyttä sadetta, oli lämpötila sisällä laskenut nopeasti ja kosteus livahtanut sisälle. No onneksi pilalle meni vain pari suht pientä aluetta ja korjaaminen olisi helppoa. Lakkaushommat päätettiin jättää sovinnolla keväämmälle, ja odotella lämpimämpiä kelejä.




Keulapiikki lakattuna, ja verhoiltuna, vain valaisimet vielä kiinnittämättä. Sen jälkeen vaan patjat sisään, ja se on siinä!



Materiaaleista lyhyesti…


Minä valitsin sisätilojen lakkaukseen Hempelin tuotteista DURA-GLOSS ja DURA-SATIN VARNISH lakat, toinen kiiltävä ja toinen himmeä. Valinta perustui aikaisempiin omiin hyviin kokemuksiin, ja pesuaine ym. kemian kestävyyteen. Eli sisätiloja saa pyyhiskellä kaikennäköisillä kodin aineilla, pinnan isommin siitä kärsimättä, ja tarvitsematta miettiä voiko jotakin ainetta käyttää.


Sisustusmateriaali on nimeltään Finlayson Marina soft, jonka valmistus on ilmeisesti sittemmin lopetettu, mutta Muovikum Raisiossa, joka tuotetta myy, tuo myös saksalaista, mielestäni aivan samannäköistä verhoilumateriaalia samaan hintaan. Joka tapauksessa verhoilumateriaali on siellä selvästi edullisempaa, kuin venetarvikeliikkeestä ostettuna.

Liima jota käytettiin oli nimeltään Isofix, ja on ohennettavissa asetonilla, jota myös käytettiin, koska liiman levittäminen selvästi helpottui. Muovikumista löytyy myös erilaisia verhoilukankaita, vaikka patjojen ym. tekoon.




Jatkuu taas joskus epämääräisessä tulevaisuudessa....

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Tuuletusventtiilit



Tuuletusventtiilit, no mitä se nyt niistä kirjoittaa? Ei tosiaankaan mitään suurta, mutta jotain pientä sitä enemmänkin, vai mitä pidätte tästä? Pientä nokea riittää vaikka myytäväksi asti, jos vaan siis ostajia ilmaantuisi.
En tuonne olisi tiennyt kurkatakkaan, jollen olisi juuri samaisia venttiilejä vaihtanut edellisessä veneessämme. Siinä on todennäköisesti muutaman vuoden pienhiukkaskiintiöt kohtuu pienellä alueella, tosin eikös tuo vain todista sen, että ko. malliset tuuletusventtiilit ovat toimivia! Noita samoja venttiilejä on muuten kaikki veneet täynnä, ainakin parilta vuosikymmeneltä, eli niitä on siis tuhansia, ja useimpia tuskin koskaan siivottu.

No mitä niitä putsaamaan, vanhoja hapertuneita muoviosia, eikun vaihtoon vaan. Tällä kertaa ei tarvinnutkaan mennä "oikeaan venetarvikekauppaan", vaan voi edes hiukan oikaista, menemällä Moto
nettiin venetarvikeosastolle. Siellä myydään samaa tuuletusventtiliä muovisella kuvulla n.10€ hintaan. Sisukset ovat siis täysin samat, ruuvireikiä ja ruuveja myöten, joten vaihtaminen on helppoa ja nopeaa. Itse muovista kupua ei siis käytetä, vaan vanhasta otetaan alkuperäinen rst kupu.










Tässä uuden sovittelua ja asennusta. Kiinnityksessä normaalit "Sikarutiinit", ruuvit kiinni ja kupu päälle, ja nauttimaan
lopputuloksesta. Aikaa kuluu "avot 15 minnuuttia, ja siin on puhheet ja kaik". Kerrankin veneessä jokin asia minkä voi vaihtaa, mikä toimii, on helppoa, nopeaa, ja ennenkaikkea edullista.


Jee, siistii, ja vaimoväkikin tykkää.
Puhtaan ilman puolesta, puhtaan valkoisilla venttiileillä... :-)

Ja mitä lie taas seuraavaksi keksitään?

perjantai 28. marraskuuta 2008

Vinssien vaihto

Menee hieman paasaamiseksi tämäkin vuodatus, mutta kuten niin usein "sitä kirjoitat mitä syöt ja laulat". No niin asiaan.

Veneessämme oli aussivinssit, Barlow 24:t kaksinopeuksiset, ja todennäköisesti veistämön alkuperäisasennuksena. Käyttökokemuksia kertyi sen verran, että voin sanoa, hyvin toimivat, riittävän kokoisetkin, eli ei tarvinnut ohimosuonet pullistellen pyöritellä. Miksi siis vaihtaa? Jaa... kuinkahan tämänkin hankinnan osaisi perustella tai selittää? Kun vuosia sitten ensi kerran itsejalustavia vinssejä sain pyöritellä, päätin, että joskus vielä haluan sellaiset omaankin veneeseeni. Nyt se hetki siis oli käsillä, ja vinssien hankinta ajankohtaista.
Pyytelin tarjouksia useista paikoista niin koti kun ulkomailtakin. Alussa minulla ei ollut edes vinssien merkillä väliä, vaan aloitin ikäänkuin tyhjältä pöydältä. Jotkut jopa suvaitsivat vastata röyhkeään uteluuni hinnasta ja toimitusajasta. Tosin hinnat olivat usein suoraan netistä luettavissa, eikä niistä juuri alennusta luvattu, mutta vastasivat edes, kiitos siitä! Kotimaiset toimijat olivat nopeasti pelistä ulkona, ja katse kääntyikin netin välityksellä yhä useammin saksaan ja englantiin, josta ostaminen olisi helppoa EU:n ansiosta. Pariinkin saksalaiseen tunnettuun nettikauppaan tuli tehtyä tilaus, josta sitten ystävällisesti vastattiin että tavaraa ei juuri nyt ole, ja eivät tiedä koska sitä saavat, ja siksi eivät voi valitettavasti tilaustani ottaa vastaan. Näyttävät muuten samaisissa kaupoissa vinssit edelleen olevan tarjouksessa...hmm mitähän siitä voisi päätellä, onko suomalaisten visakorttiraha sittenkin jotenkin erilaista?

No ei hätiä mitiä, kybertaivaasta tavarantoimittajia löytyy haluaville muualtakin kohtuu hinnoin, ja englannista tilaukseeni (Harken st40)tuli samantien vahvistus, sekä seurantakoodi jolla saisin tilaukseni etenemistä maailman lentokentillä ja terminaaleissa iltaisin kotikoneella katsella (olisihan se pitänyt arvata, vanhaa kauppa-ja merenkulkijakansaa kun ovat). Parin viikon odotuksen jälkeen kotipostista tuli ilmoitus tavaran saapumisesta, ja päästiin vihdoin itse asennuspuuhiin. Lopullinen hinta postikuluineen oli likimain kaksi yhden hinnalla (suomessa), eli kannattavaa ajanvietettä tämä netissä notkuminen.




Tässä ollaan jo purku hommissa ja irroitamassa vanhaa Barlowia. Hiukan meisselillä apuja, vinssi lähti irti melko helposti, vaikka pohjalla oli melko runsaasti "sikaa". Oikealla vielä lähempää samainen vinssi.



Tässä jo uuden sovitusta, vanhoista reijistä yhtä pystyi käyttämään , loput porattiin uusiksi, ja vanhat tietenkin tilkittiin, jotta vesi ei niistä sisään vuotaisi.
Oikealla valmis asennus, skuuttiköyden ohjaimen asentoa voi tarvittaessa muuttaa vielä jälkikäteen.

Samalla tehtiin teakista uudet "sarjat" vinssien ympärille, tässä palat vielä sovitusvaiheessa,
mutta tällaiselta sen pitäisi suurinpiirtein valmiina näyttää...


Seuraavaksi taas jotain ihan muuta!

torstai 27. marraskuuta 2008

Luukkujen purku ja tiivistys

Keula ja kansiluukkujen tiivistys oli edessä ja myös etukäteen tiedossa, koska syksyn muutamalla retkellä jotka ehdimme tehdä, muutaman kerran punkkaan hiukan kovalla sateella tiputteli. Myös keulan patjassa näkyi pari pientä kosteudesta syntynyttä läikkää, merkkinä siitä, joten aivan yllätyksenä asia ei tullut. Yllätys sen sijaan oli miten huonosti luukut oli tivistetty, vaikka muuten puutyöt ja kaikki sovitukset olivat tosi "jämptisti" tehty.

Kuvassa näkyy hyvin keulaluukun vuotokohta, ja muutamat pisarat. Siitä vesi oli tietysti pudonnut verhoiluvanerin päälle ja tehnyt tehtävänsä. Onneksi hometta ei paljoa ollut, ja sekin kuivuttuaan oli hiottavissa, ja käsiteltiin lopuksi puunsuojalla.

Sama kohta salongista päin kuvattuna. Vuotava luukku ei todennäköisesti ole kauaa ollut märkä, koska puinen kehys kuivui parissa päivässä, ja kyllästys voitiin aloittaa.



Myös salongin luukku oli joskus vuotanut, eli piti avata sekin nyt kun kattoverhoilut olivat sopivasti poissa, vaikka ympäristö kuiva olikin. Lisäksi kehyksen puuosat hiottiin ja käsiteltiin näkyviltä osin lakalla, tai verhoilun alla puunsuojalla. Lakkaus oli tarpeen myös, koska alkavaa hilseilyä kehyksessä oli jo näkyvissä.


Kuvassa keulaluukku irrotettuna ulkoa päin, ja vanhan tiivistemateriaalin irroitus meneillään. Onneksi oli välillä myös aurinkoisiakin päiviä, jotka piti hyödyntää tehokkaasti. Yhden luukun irrotukseen, puhdistukseen, ja uudelleen tiivistämiseen saa kyllä helposti koko syksyisen päivän kulumaan, varsin kun valoisaa aikaa ei kovin paljoa ole.


Tämä kuva kertoo selvimmin miksi vettä sisään tuli. Kovin niukanlaisesti tiivistemassa oli käytetty, ja sekin vain sinne päin huitaistu. Kannen ja kehyksen välinen rako oikein kutsuu veden sisään, ja esimerkiksi ruuvinreikien ympäriltä ei massaa tarvinnut etsiä!



Vanha tiivistemateriaali poistettiin puukkoa ja mattoveistä hyväksi käyttäen, lopuksi alue hieman hiottiin, ja puhdistettiin huolella rasvan ja öljyn poistajalla uuden tiivistemassan tartunnan varmistamiseksi.

Vaimo jälleen ikustettuna "likaisissa" töissä sikapyssyn kanssa! Alue on ympäriltä teipattu kehyksen reunoja myöten, jotta siivomisessa selviäisi hiukan helpommalla.


Kuvasta selviää miten tiivistys nyt tehtiin, eli joka ruuvin reikä ympäröitiin sikalla, sekä ura kannen ja kehyksen välillä täytettiin myös. Aika tulee näyttämään onnistuimmeko paremmin kuin veistämö.





Kehys kevyesti ruuvattuna paikoilleen, ja ympäristön siistiminen on alkanut. Kiristäminen tehtiin tarkoituksella vain kevyesti, jotta ei samalla puristettaisi kaikkea juuri laitettua sikaa ulos. Lopullinen kiristys tehtiin vasta seuraavana päivänä.



Tässä luukku jo lähes valmiina, ja melkein lopullisesti jo siistittynäkin. Kokemuksen perusteella voidaan jo todeta, että syksyn myöhemmissä kovissakin sateissa, ei vesi ole enää sisään tullut, joten homma onnistui kuten pitikin.










seuraavaksi vinssien vaihto...

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Verhoilun purkua

Kausi tuli lopetettua hyvissä ajoin, jotta pääästiin remontin alkuun. Ensimmäisiä hommia oli vanhan verhoilun poisto. Vaikka vanha suht siisti olikin, niin kipparia verhoilu närästi, koska edellisestä veneestämme (FE83) sama verhoilumateriaali poistettiin ja uusittiin, niin eihän sitä nyt uudessakaan veneessä voi olla. Lisäksi kun verhoilusta ylipäätään oli suht hyviä kokemuksia edullisena tapana uudistaa sisätilojen ilmettä päätettiin hommaan jälleen ryhtyä.



Tässä siis vanhan verhoilun poistoa kattovanerista. Työkaluna sähkölasta, joka on ostettu Lidlistä n. 20€ hintaan. On muuten oiva työkalu juuri verhoilun poistoon, kunhan muistaa pitää kulman oikeana eikä ahnehdi likaa. Toki kuumailmapuhallinta apuna käyttäen homma myös jotenkin hoitui, mutta selvästi helpompaa oli lastan käyttö! Eritysesti vanerissa vanha kontaktiliima tuntui olevan tiukassa, ja kuumailmapuhallin jäi lähes käyttämättömäksi. Toisin kuin FE:ssä aikoinaan, nyt ei repimällä saanut irtoamaan yhtäkään palaa verhoilua.
Tässä vaimo koneen käyttäjänä "mulle ja joku kone, ja äkkiä"
Merkillisiä nuo nykyajan naiset kun kaikkia työkalujakin pitää ihan itse päästää kokeilemaan!

Sama lähempää, josta näkyy miten lasta puree
verhoiluun kuin kuuma veitsi voihin.
Ikkunan alumiiniset kehykset poistettiin tietenkin myös, ja se osoittautui odotettua hankalammaksi operaatioksi. Hermot olivat tosissaan koetuksella kun raamit pysyivät kiinni tiukasti kuin tauti, vaikka kaikki ruuvit olivat jo irti, ja kehykset tahtoivat irroitus yrityksissä vaan vääntyä. Ikkunaa asennettaessa oli tietysti väliin laitettu Sikaflexia, ja kuten tunnettua liimauksen avaaminen ja poisto on työlästä. No maltilla, ja puukolla "sikaa" leikkaamalla pikku hiljaa siitäkin selvittiin, erityisen varovainen piti olla ikkunan kumitiivisteen kanssa, jotta se ei myöskään vaurioituisi, ja hankalaahan se tietysti oli!
Kehyksen alta vanha verhoilu ja pursuillut "sika" pyrittiin poistamaan mahdollisimman huolellisesti. Tietysti itse kehykset puhdistettiin myös sisäpuolelta huolella, jotta uudelleen kinnitettäessä tiiviys olisi kunnossa. Tässä kuvassa takakajuutan ikkunat käsittelyssä.


Myös kotiin piti vanereita viedä ja suurimpien palasten ja vuotien liimaus hoidettiin siellä, syystä että siellä oli riittävän lämmintä ja kuivaa, sillä sateinen syksy ei oikein edesauttanut veneessä liimailua. Kattovanerien taustat, kuten punkkien alla olevat vaneritkin käsiteltiin puunsuojalla mahd. kosteusvahinkojen ja homehtumisen estämiseksi. Purettaessa nimittäin löytyi useampikin kohta josta vesi oli joskus vuotanut, tai tiputteli vettä edelleen, ja oli osin homehduttanut käsittelemätöntä vaneria.

Seuraavaksi vuotavien luukkujen korjaus ja tiivistys.

















































maanantai 24. marraskuuta 2008

Miten kaikki oikeastaan alkoi?

Minä ja perheeni olimme tulleet tilanteeseen, joka on tuttu monille veneilijöille jo ennen meitä. Tilat entisessä veneessämme (FE83) olivat käyneet ahtaiksi, olimmehan kasvaneet ihmisinä (puhun tässä kyllä vain omasta puolestani), eli >10 kg parissakymmenessä vuodessa. Lisäksi selkäkin vihoitteli ajoittain, eikä jatkuvasti selkä pienessä kiertoliikkeessä purjehtiminen asiaa ainakaan parantanut, ja niin päätös ruorilla varustetun veneen hankkimiseksi oli mielestäni hyvinkin perusteltu! Eri veneitä katseltuamme oli veneeltä toivomamme ominaisuudet jo suht nopeasti selvät, ja vaihtoehdot supistuivat muutamaan eri merkkiin, joista päädyimme yksissä tuumin Targaan. Olkoonkin että veneen luonne hieman muuttui pappamaisemmaksi, mutta asia oli etukäteen tiedossa ja hyväksyttykin muutos. Rahalla, sen määrällä, ei tässä tapauksessa ole tietenkään mitään tekemistä veneen valinnan kanssa ;-)
Targassa eniten kiehtoi istumalaatikon suojaisuus ja koko kuomu, sekä erillinen takakajuutta perheen nuorisoa silmälläpitäen. Matalahan Targa on sisältä nyky veneisiin nähden, mutta sitä ei kuitenkaan koettu ongelmaksi, sillä harvassa veneessä muutenkaan 185 cm mahtuu suorana seisomaan.
Sopivan yksilön löydyttyä kaupat syntyivät nopeasti, ja syksyllä ehdimme venettä muutaman viikonlopun ajan käyttääkin, ja sen toimivuuteen hyvin tutustua. Vene tuntui siltä miltä pitikin, ja myös kaikkien perheenjäsenten tyytyväisyys veneeseen tuntui mukavalta. Ostaessamme olimme tietoisia että olimme hankkineet jonkinasteisen "projektin". Vene itsessään oli siisti, runko ja kyljet erittäinkin hienossa kunnossa, vain ajan hammas oli tiettyihin kohtiin sisustuksessa jo kerinnyt jälkensä jättämään, ei tosin mitään ihmeempää mistä ei tekevä selviäisi omin avuin. Itse kuvailisin urakkaa lieväksi (yritän siis psyykata itseäni), mutta moni on varmasti kanssani eri mieltä, no nehän ovat vaan mielipiteitä. Joka tapauksessa pientä päivityksen tarvetta veneessä mielestämme oli, ja sormet syyhyten kunnostus aloitettiin.
Tässä aluksi pientä listaa mitä päätettiin hankkia ja/tai vaihtaa tai vähintään korjata...
  • rullagenua, tilattu Hauteralta, laminaattia, ja radiaali leikattuna.
  • vinssit, tilattu Englannista, Harken ST40
  • skuuttilukkoja 4kpl, sekä kansipylpyrä, Lewmar, plokeja ym, ison nostimet mastolta siirretään istuinkaukaloon
  • kikkatanko, Selden
  • kolmilapainen taittolapapotkuri, Volvo
  • jääkaappi, kompressorikäyttöinen
  • sisustuksen verhoilu (Marina soft, Muovikum oy), ja puuosien lakkaus tarvittavalta osin
  • kaikki vaneriosat (verhoilun alla ja patjojen alla) pyritään käsittelemään puunsuojalla
  • loki, kaiku, ja tuulimittarin uusinta, Silva NX
  • patjaston uusinta salongissa, vaihtuikin koko veneeseen
  • muutamia valaisimia uusitaan, ja osassa polttimot korvataan ledeillä
  • aurinkopaneeli ja säädin, Naps, mahdollisesti myös uudet geeliakut hupipuolelle
  • sähkötöiden uusinta niiltäosin kuin korjattavaa eteen ilmestyy, ja maasähkö
  • lämmityslaite Eberspächer, vuotavat pakokaasuletkut ja pakoputki vaihtoon, sekä lämminilmaputkien eristys
  • sprayhoodin/kuomun pesu ja korjaus
  • uimataso perään, ja "puukspröötti" keulaan, sekä portaat
  • tuuletusventtiilit uudet
  • vuotavat kattoluukut purettava, ja uudelleen tiivistettävä, samoin ikkunat
  • läpiviennit tarvittaessa
  • vaatekaapin muutos hyllytilaksi
  • matto salonkiin

Jatkuu joskus...