torstai 18. joulukuuta 2008

Verhoilua, lakkausta ym…

Kerrotaan nyt pääosin missä mennään ja mitä on jo tehty, eli keulapiikki ja takakajuutta ovat valmiina, verhoiltuna ja lakattuna. Joitakin valaisimia on kiinnittämättä, ja muutamia listoja kyllä vielä uupuu. Salonki on myös aloitettu, mutta ilmojenhaltijan suosiollisella avustuksella odottaa kevättä, ja lämpimämpiä ilmoja.




Salongin verhoilukin ehdittiin siis ennen pakkasia ja lumentuloa aloittaa. Kuvista selviää miten suurpiirteisesti vuodat on leikelty. Tästä riittäisi taas jutun juurta pitkäänkin, mutta kuvat kertokoon asian. Lisäksi myönnän, että alan olla jo hiukan pitkästynyt tähän talviseen toimettomuuteen, kun ei pääse tekemään, ei viitsi oikein kirjoittaakaan.



Tässä hiukan kuvia verhoilusta keulassa. Esim. ruuvinkannat tässä vielä peittämättä, mutta muuten valmista


Verhoilusta oli jo aiemmin hiukan juttua, ja jotta ei toisteta kaikkea, kerrataan homma vaan lyhyesti. Liimana käytettiin kontaktiliimaa, ja vaikka nykyään on vesiliukoisiakin liimoja valitsin perinteisemmän tavan. Liimailussa pitää ottaa huomioon hyvä tuuletus, koska pienessä suljetussa tilassa kuten vene on, voi tekijä olla yllättävän nopeasti ”pikkuisen huuruissa”, ilman kunnollista ilmanvaihtoa. Vuotien mittaamisessa olin kovin suurpiirteinen, jotta homma olisi helpompaa, ja sallisi hiukan virheitäkin. Hukkaprosentti tietysti kasvaa, mutta minulle työn joutuisuus oli nyt tärkeämpää, kuin materiaalilla nuukailu. Lisäksi kontaktiliimalla liimatessa vuota pitää asettaa kerralla oikeaan kohtaan, sillä ”eiku” vaihtoehtoa ei ole. Kerran kiinnittynyt vuota irtoaa vain palasina! Lisäksi veneissä usein moniin suuntiin taipuvia pintoja on turha pelätä, sillä materiaali on hyvin joustavaa, ja taipuu kyllä erisuuntiin, ainoastaan venyttämistä on syytä mielestäni välttää. Salongista otetussa kuvassa näkyy selvimmin miten reilusti mitoitetuilla palasilla hommaa vein eteenpäin, eli homma on jokseenkin erilaista kuin vaneriin liimaaminen, jossa voi, ja pitää tehdä tarkat mallit. Kaiken kaikkiaan uutta pintaa syntyy nopeasti, ja onnistuessaan työ on hyvin palkitsevaakin, sillä esim. purkamiseen menee tosissaan moninkertaisesti aikaa, ja se vasta on tylsää.



Takakajuutta verhoiltuna ja lakattuna, tosin listat puuttuvat vanerin ja verhoilun reunasta.



Ja sitten lakkaukseen. Kävi nimittäin niin, että vaikka veneen lämpimäksi saakin, ei se aina ihan riitä, vaan myös kosteus pitäisi pystyä pitämään poissa, vielä tovin esim. lakkauksen jälkeenkin. Tämähän piti sitten oikein korkeimman omakätisesti koittaa, ja vähät välittää valmistajan ohjeistuksesta lämpötiloista ja kosteusprosenteista. Ja eikun lakkaamaan vaan, minä kun olen aina tykännyt noista ”sutihommista”. Valmista syntyy, ja ihailla voi hetken päästä, ja ihmetellä kuinka pirun taitava sitä oikein onkaan. Varsinkin kun nämä nykyaikaiset lakat ei niin hirveän vaativia ole levitellä, ja tasaista kaunista pintaa saa syntymään hyvällä pensselillä vaikka saimaan sälli. No kävi sitten niin, että yhtenä päivänä ahneus iski lakatessa, kun valmiiksi hiottua ja puhdistettua pintaa oli koko takakajuutan verran. Tarkoitus oli päivän aikana vetää kertaalleen vain takalaipio, hyllyt ja kyljen rimoitus, mutta kun homma kävi joutuin, niin päätös jatkamisesta syntyi kuin itsestään, ja aikaakin oli ennen työhön lähtöä vielä riittävästi. Mutta mutta, aikaa kuluikin oletettua runsaammin, ja hiukan jo kiire töihinkin painoi päälle, sain homman kuitenkin nipin napin tehtyä. Kamat vaan nopeasti kasaan ja kiireellä töihin. Seuraavan kerran veneelle mennessäni tietenkin oikein päivänvalossa ihailin, mitä olin saanut aikaan, ja hienoltahan se näytti, kunnes katsoin aivan viimeksi vetämiäni pintoja! Ei #%¤tana, aivan kukinnolla ja koskettaessa lakka ihan hilseili irti, mitä ihmettä oikein oli tapahtunut? Hetken funtsittuani ja pintoja tutkittuani homma valkeni, olin lähtiessä sammuttanut tietysti lämppärin, ja ulkolämpötilan ollessa 3-4 astetta, ja ilma ulkona täyttä sadetta, oli lämpötila sisällä laskenut nopeasti ja kosteus livahtanut sisälle. No onneksi pilalle meni vain pari suht pientä aluetta ja korjaaminen olisi helppoa. Lakkaushommat päätettiin jättää sovinnolla keväämmälle, ja odotella lämpimämpiä kelejä.




Keulapiikki lakattuna, ja verhoiltuna, vain valaisimet vielä kiinnittämättä. Sen jälkeen vaan patjat sisään, ja se on siinä!



Materiaaleista lyhyesti…


Minä valitsin sisätilojen lakkaukseen Hempelin tuotteista DURA-GLOSS ja DURA-SATIN VARNISH lakat, toinen kiiltävä ja toinen himmeä. Valinta perustui aikaisempiin omiin hyviin kokemuksiin, ja pesuaine ym. kemian kestävyyteen. Eli sisätiloja saa pyyhiskellä kaikennäköisillä kodin aineilla, pinnan isommin siitä kärsimättä, ja tarvitsematta miettiä voiko jotakin ainetta käyttää.


Sisustusmateriaali on nimeltään Finlayson Marina soft, jonka valmistus on ilmeisesti sittemmin lopetettu, mutta Muovikum Raisiossa, joka tuotetta myy, tuo myös saksalaista, mielestäni aivan samannäköistä verhoilumateriaalia samaan hintaan. Joka tapauksessa verhoilumateriaali on siellä selvästi edullisempaa, kuin venetarvikeliikkeestä ostettuna.

Liima jota käytettiin oli nimeltään Isofix, ja on ohennettavissa asetonilla, jota myös käytettiin, koska liiman levittäminen selvästi helpottui. Muovikumista löytyy myös erilaisia verhoilukankaita, vaikka patjojen ym. tekoon.




Jatkuu taas joskus epämääräisessä tulevaisuudessa....