tiistai 29. syyskuuta 2009

Paskalahdesta Bahamaksi ja yleistä kitinää!

No niin, kauan on päivitys kestänyt, mutta nyt on vaihteeksi tarjolla sitä joskus lupaamaani kiukkua, tai jos ei nyt ihan sitä, niin ainakin kitinää.


Pakko ainakin yksi Targan kuva on mukaan laittaa, tässä koneillaan Gullkronan selällä. Kiitos Lasselle kuvasta!



Aloitetaan vaikka edellisestä VENE lehdestä.

Päätoimittaja Ari Inkinen kirjoittaa pääkirjoituksessaan Veneilyliiton hankkeesta vapaaehtoisen "kansallisen" ajokortin kehittämiseksi. Aivan oikein hän myös kyseenalaistaa, miksi tai mihin, jo järjestäytyneet ja itseään kouluttaneet veneilijät oikein ajokorttia tarvitsevat? Ei mihinkään!Varsinkaan kun sillä ajokortilla ei olisi mitään kansainvälistä statusta, kuten esimerkiksi kansainvälisellä huviveneenkuljettajan todistuksella on, tosin taitaa olla senkin tarpeellisuus käytännössä melko vähäinen.

Mutta ne muut, oliko se nyt 240 000 rekisteröityä venettä, nehän tarvitsevat. Ja niin, pitäisikö ne saada niin sanotusti "liiton" piiriin? No eiköhän saada, kun tehdään siitä ajokortista saman tien pakollinen. Ja kun vielä keksitään että, liittohan ne voisi kouluttaa, kun kerran sillä on jo olemassa järjestelmä sitä varten, ja niin, tietenkin ihan vaan nimellistä korvausta vastaan. Just just, mikäs se on tämä vieno tuoksu mikä leijailee... ai niin rahastushan se!

Minä taitaisin lähestyä asiaa toisesta suunnasta ja olen tätä jo kyllästymiseen toitottanut (ainakin omille kavereilleni). Veneilyn perusopetuksen pitäisi kuulua kaikille ja erityisesti lapsille ja nuorille, eli se homma kuuluisi koululle, koska suomessa on tuhansia ja taas tuhansia veneitä rekisteröityjä ja rekisteröimättömiä jos jonkinlaisen brunnin rannalla. Koulussa käsitellään jo muutenkin aihetta läheisesti sivuavia aineita esim. "ympässä", jokamiehen oikeudet ym. Liikunnassa on mukana suunnistus, joka luonnollisesti palvelee myös veneilyä. Ei liene isokaan asia pätevöittää muutamaa sataa opettajaa suoriutumaan veneilyn perusopetuksesta ja kertomaan lapsille veneilystä, navigoinnista ja hyvästä veneilytavasta jne. Ja voisihan siihen tarvitessa sitten liittää vaikka arvosanan suoritetusta kurssista, tai merkinnän todistukseen kuten uimataidosta esim. vielä nykyäänkin saa. Kyllä niitä erikoiskursseja tietysti veneilyjärjestöt voisivat edelleen pitää ja järjestää, mutta perustiedot tulisi saada kaikkien koulusta!

Juu tiedän, ei mahdu tuntikehykseen, ei ole resursseja eikä rahaa, koululla on jo nyt liikaa velvoitteita, veneily on harrastustoimintaa eikä koulun tehtävä... jne,

eikö ole hienoa kun mulla on jo kaikkeen vastauksetkin valmiina ;-)


Kovin on kuivakkaa höpinää tässä blogissa, tässä kuitenkin eräs uskollinen vakiolukijani Seglingestä, nimimerkki "ei sarvia ei hampaita" !


Toinen asia mitä en kerta kaikkiaan ymmärrä on tämä koulujen kesäloman ajankohta! Millä ihmeen perusteilla voidaan päättää, että koulujen pitää alkaa jo elokuun ekan viikon jälkeen, kun vielä parhaimmat lomailukelit olisivat kaikkien ulottuvilla. Elokuun takaisin ottamista lomakuukaudeksi puoltaa niin moni asia, että ihan oikeasti ihmettelen miksi sitä niin kovin vastustetaan. Opiskelijoilla ja koululaisilla olisi enemmän ja pitempään kesätöitä, saariston matkailusesonki pitenisi vähintään parilla viikolla jne. Luulisi niidenkin eurojen kelpaavan yrittäjille, mutta ei! Lisäksi koko muu Eurooppa lomailee aina elokuussa, ei ole ihme että turistit ihmettelevät suomessa käydessään meikäläistä touhua pistää ovet säppiin jo elokuun alkupäivinä. Saattaisipa helpottaa pistäytymistä noissa vierasvenesatamissakin, jos kausi olisi hieman pitempi. Kesäkuun alusta joutaa hyvin nipistämään vähintään pari viikkoa, jotta saadaan elokuu taas lomakuukaudeksi.


Tähänkin sopii tietysti ne valmiit vastaukset edellisestä ja lisätään vielä että, ei voi, tulee aivan liian pitkiä jaksoja, niin ja oppilaat ei millään jaksa, ja seli seli seli...



Jaahas, etkös taukki tajuu ettei noita sun paasauksias kukaan jaksa koko iltaa. Nyt vähän lippaa silmille ja huilaamaan, aamulla sit taas uudelleen jookos?

Ja sitten näitä hiukan paikallisempia aiheita mitkä ei välttämättä kaikille aukene, mutta koomisuus on kyllä ihan jokaisen luettavissa.


Olen näissä höpinöissäni aina silloin tällöin, välillä ironisestikin kirjoittanut venepaikastamme Raisionlahdessa. Alueessa ei sinällään ole isommin moitittavaa ja vuosi vuodelta asiat siellä ovat myös pikkuhiljaa parantuneet. Mutta aina silloin tällöin pulpahtelee, milloin mistäkin tuutista näitä "kukkasia" jotka kyllä alueen käyttäjät saa hymyilemään leveästi, jos nyt ei peräti nauramaan.


Lokakuinen ilta, laitureilta telakan (STX) suuntaan nähtynä


Kaikilla lienee tiedossa että Raision kaupungin jätevedenkäsittely tapahtuu lahden toisella rannalla, tai siis tapahtui, milloin laitteisto sattui toimimaan, aina ei tainnut. Näitä toimimattomuuden hedelmiä oli aina aika ajoin nähtävissä myös kellumassa lahdella, päästöputki kun on tuotu lahden pohjukkaan, aivan venelaitureiden tuntumaan. Mainittakoon nyt vielä, että ämpärillä vettä nostettaessa ei ämpärin pohjaa näe, eikä vihreän sävyisellä vedellä edes veneen kantta oikein ilkeä huuhdella, niin likaista se on. Sittemmin Raisiokin on liittynyt Turun kanssa yhteiseen jätevesihankkeeseen, jonka pitäisi siis näillä näkymin olla jo valmis ja käytössä, mikä toivottavasti tuo asiaan parannuksen.

Lainaus Turun sanomat 15.09.-09 (koko artikkeli luettavissa linkistä)
http://www.ts.fi/arkisto/haku.aspx?ts=1,0,0,0:0:632112,0


"Suurin muutos tapahtuu lokakuussa, kun Raision vanha jätevedenpuhdistamo jää pois käytöstä.- Siellä tapahtuu todella suuri muutos. Sen voi varmaan havaita, jos ei nyt päivissä, niin viikossa, ennustaa biologi Reetta Räisänen Lounais-Suomen Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:stä."


tässä tuubin pää, pysyy muuten sulana talvellakin melko hyvin.


Hienoa Reetta! Marraskuu kolkuttelee ovella, eikä paskalahti ole muuttunut Bahamaksi. Ei tarvitse kummoinenkaan ennustaja olla kertoakseen, että puhdistuminen alkaa nopeastikin, jos paskan ajaminen lahteen lopetetaan! En kuitenkaan kovin suurena yllätyksenä pitäisi jos valtavaa kirkastumista tai muutosta ei tapahtuisikaan, sillä mihin se useita vuosia ajettu kökkö sieltä pohjasta lähtisi! Voi voi, kunhan tämä nyt ei taas vaan tulisi kellekään yllätyksenä...


Bahamalaisille vaan tiedoksi, täältäpäin on sinne lähdössä tuotapikaa maailman suurin ja ehkä hienoin risteilijä, eikä muuten katsota synnyinpaikkaa ;-) kotoisin siis samaisesta paskalahdesta. Lähtöpäivä näillä näkymin 29-30. 10.-09


Kerrottakoon myös veneestäkin sen verran, että se on nostettu ylös ja odottelee taas talviteloille laittoa. Hommat jatkuvat talven mittaan, mitenkuten keritään. Kesästä voisi todeta veneily vuorokausia kertyneen n. 50 ja maileja tuhatkunta. Muu perhe vakuuttaa edelleen tyytyväisyyttään veneeseen, enkä minäkään mieltäni ole muuttamassa. Paljon kuitenkin on vielä paranneltavaa, mutta niistä sitten myöhemmin.



Pitihän se tämäkin kerran koittaa! Masto pystyssä ja vene pukilla, no kuten kuvasta näkyy en ole ainoa.



Loppukuvana Maijalle Nauvossa kesäkuussa lupaamani kuva Nautelan koskesta (aiheena virtaava vesi, enkä muuten edes meinannut unohtaa). Toivotan edelleen palavaa innostusta valokuvausharrastuksellesi.
Ensi kerralla taas uudet kujeet!


keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Lomat lusittuna ja ilman isompia murheita

Jaahas, lomat on siis likimain käytetty tältä suvelta, enkä aivan riemusta kilju kelien osalta, mutta kun niitä ei voi kukaan etukäteen valita niin minkäs teet. Koitan olla myös hieman aktiivisempi näiden kirjoituksieni kanssa, mutta kun kesällä on muutakin tekemistä, kuin istua näppäimistön äärellä niin...



Sisällä ollaan, kun vettä tulee melkein aamusta iltaan, ensimmäiset lomaviikot oli sitten tätä, kuomun alla kyyhöttämistä. No tuli senkin erinomaisuus koettua.

Palataanpa kesäkuun alkupuolelle jolloin kiireellä varustimme venettä lomanviettoa varten. Ensimmäisiä hommia vesillelaskun jälkeen oli tietysti maston pystytys, mikä sinällään ei niin erikoinen tapahtuma liene, mutta meikäläiselle siitäkin tuli taas ylimääräistä sappea nieltäväksi. Olin nimittäin autuaasti unohtanut talven aikana hankkia Seldenin vinoon mastontoppiin sopivan Nexuksen asennusalustan. No eihän se mitään, aikaa oli vielä runsaasti kun tilauksen tein (huhtikuussa) ja asiaa aina välillä kävin paikalliselta toimittajaltani kyselemässä ja hoputtelemassa, mutta yhtäkkiä oltiinkin jo tilanteessa jolloin loman alkuun oli viikko ja masto odotteli pukeilla vain sitä asennualustaa, veneen keinuessa orpona laiturissa. No olisinhan voinut sellaisen alunperinkin tehdä itse tai teettää, koska kovin kummoisesta palikasta ei ole kysymys, mutta ne prk...een periaatteet taas. Eli kun joltain tavarantoimittajalta jotakin tilaan, oletan myös tuotteen saavani, jos sellainen minulle vielä luvataan!

No tein viimein päätöksen etten jää moista enää odottamaan, vaan tein pahvimallin ko. palikasta ja kaverini Roope nopsaan moisen palikan happamasta pellistä väänsi ja hitsasi. Mutta ei tässä vielä kaikki. Aiemmin kokeilemani tuulimittari ei enää pelittänytkään. En sen enempää ruodi sitä, mutta kun vein anturia takaisin liikkeeseen josta sen olin ostanut, niin arvon puotipuksukin kehtasi minua vielä hyppyyttää, ja sai jo valmiiksi kireähköt hermoni totisesti laukeamaan. No varsinainen myymälänhoitaja oli poissa ja päätin jäähdytellä tunteitani hieman ennen kuin annan oikein täyslaidallisen. Olin ko. liikkeeseen kantanut viime vuonnakin useamman tuhatlappusen ja mielestäni sentään ansainnut edes asiallista, tavallisen ihmisen kohtelua, mutta... No tätä asiaa lienee turhaa enää märehtiä, asiakaspalvelu luontuu toisilta ja toiset ei vaan koskaan sitä edes opi. Anturi jäi siis sinne ja lomalle lähdettiin ilman tuulimittaria, vaikka mittaritkin vartavasten olin hankkinut hyvissä ajoin syksyllä, että välttyisin tämän kaltaisilta sotkuilta.


Genua paikoilleen ja menoksi!

No maston pystytyksessä ei muita ongelmia ollut ja purjeet vaan "puihin" ja kokeilemaan. Aivan vireessä masto ei siis vielä ollut kun ekaa kertaa käytiin kokeilemassa vaimon kanssa, mutta hyvän tuntuman sekin jo antoi. Keli oli melko köykäinen ja epäilin, että tokkopa näin raskas vene siinä oikein liikkua jaksaa. Mutta yllätys olikin positiivinen kun vauhtia saatiin kelattua ihan mukavasti tuulen ollessa tosi kevyttä, aiheuttaen vain pienehköä väreilyä veden pinnassa. Erityisesti on nyt hehkutettava uutta genuaa, joka jo ensikerralla näytti olevan aivan eri planeetalta kuin vanha melko pussikkaaksi leikattu purjeemme.



Genuaa ei kuvassa paljoa näy, mutta kevyessäkin kelissä purje toimii yllättävän hyvin

Sama positiivinen tunnelma genuan tiimoilta toistui useammankin kerran loman aikana, joten ei se ihan uutuuden viehätystäkään voinut olla. Purje on siis 140% radiaalileikattu laminaattigenua, jonka on tehnyt Pekka Hautera turusta (http://www.hauterapurjeet.fi/). Ei voi muuta kuin kehua, hieno purje! Ja jos joku nyt vetää herneet siitä että puffaan tässä likaa, niin mainittakoon että Pekka on juuri jäämässä eläkkeelle ja uusia purjeita ei enää taida edes saada, sillä jatkajaa toiminnalle ei ole. Harmi.




Tässä genua vedossa kun ollaan jo lomalla, kuvassa näkyy hyvin myös purjeen radiaalileikkaus, niin ja kylmää sekä synkkää on!

No mitä jäi käteen ensimmäisestä lomasta? Mikä toimi ja missä on vielä petrattavaa?


Onneksi koko istumalaatikon kattaa kuomu, jonka suojassa voi sateella kärvistellä

Kylmää ja sateista kun alkuun oli, niin aloitetaan vaikka lämmityslaitteesta, joka toimi hienosti. Lämmötkin sai nousemaan sisätiloissa yli 20 asteen kohtuu nopeasti. Eli putkien eristäminen oli varmasti hyödyksi. Huonona pidän eberin melkoisen kovaa ääntä, sekä keulasta puuttuvaa puhallus-suutinta, tosin niihinkin minulla on vielä muutama konsti käyttämättä, jotka tein myös edelliseen veneeseemme. Eli koko laitteiston kiinnittäminen kumityynyjen varaan, runkoäänien minimoimiseksi. Nythän lämppäri on vaan pultattu laipioon, josta kaikki mekaaniset äänet tietysti moninkertaistuvat rungon toimiessa kaikupohjana. Myös kaikkien lämminilmaputkien ja suuttimien vaihto, jolla saadaan virtaukset paremmiksi oikeankokoisilla putkilla ja säädettävillä suuttimilla ilmaa sinne minne halutaan. Nyt putkia on yllätys yllätys, erikokoisia ja esimerkiksi 60mm putki vaan työnnetty isomman sisään!!! No ei siis mitenkään merkillisiä asioita, mutta parantanevat todennäköisesti käyttömukavuutta vielä hiukan, riittääkö se minulle jää nähtäväksi.


"Ulkona vaan sataa ja tässä olen keulapiikissä isännän kaverina. Meillä on usein sellanen leikki, että me kummatkin yritetään pitää mahdollisimman matalaa murinaa, niin ja silmiä ei silloin saa avata" ;-)

Kylmästä kun puhutaan, niin jääkaappia ei vissiin voi ohittaa. Sen verran sen kanssa tuli painittua ja itseasiassahan se lopetti koko projektinkin hetkeksi, joten pitänee siihen vielä tämän kerran palata. Käyttömukavuus oli vaimon mielestä erinomainen. Käyntiääni tosi hiljainen ja käyntiaikakin ihan ok, kunhan vaan muistaa pitää sen suht täytettynä aina. Voidaan siis sanoa, että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta erittäin onnistunut hankinta. Myös muiden veneessä käyneiden mielestä sen käyttöä pidettiin kätevänä. Tilavuuskin (36l) riittää hyvin meidän tarpeisiimme.


Pohjattoman uteliaan russelimme mielestäkin jääkaappi on tosi mukava, mistähän syystä ;-)

Vinssit.
Harken st 40:t tuntuvat juuri sopivilta veneeseen. Skuuttaaminen on helppoa ja välityskin aika lähellä kipparin mieltymyksiä. Ostos oli niitä ensimmäisiä joita tehtiin (englannista ) ja hinta oli ostettaessa tosi edullinen. Nyt halvan kruunun aikana ruotsista saa jo melkein kaupasta kuin kaupasta vinssit lähes samaan hintaan, myös kilpailevia merkkejä. Jostain syystä suomessa ei vaan vinssit halpene??? Joka tapauksessa, mielestäni hyvä ostos ja mukavat käyttää. Olen myös saanut kuulla kritiikkiä niin Harkenin kuin Lewmarin käyttäjiltä, milloin jompikumpi välitys on huono, tai lukot ei toimi kunnolla. Itse en ainakaan vielä osaa mitään senkaltaista kertoa, menee vissiin totutteluun tämä kausi.


Vinssit käytössä, huomaa st vinssien eräs etu, vinssaamiseen tarvitaan vain toinen käsi. Niin ja uusi "kelluva" kahva, ominaisuus jota olisi tarvittu Kastelholmassa ;-)

Skärimanni on kentlemanni, vain valkoinen paita kelpaa. Totuus on, valkoinen on viileä ja pitkät hihat suojaavat jo palaneita käsiä, auts... hmm onkos toi se sama kaveri joka siitä sateesta jotain valitti, kyllä sitä aurinkoistakin on näemmä ollut...


Keulaluukku (Lewmar) oli kyllä jonkin sortin pettymys. Tarkoitan että vaikka tiivistys onnistuikin ja vesi pysyi ulkopuolella, niin tuuletus asennossa se uittaa kyllä reilusti vettä sisälle. vaakasuoraan vihmova vesi löytää välittömästi tiensä meitsin punkalle, samoin suoraan alas suuntautuva kova sade lennättä pieniä pisaroita jatkuvasti punkalle. Lisäksi kun luukku tuuletus asennossa lähtee seilaamaan ja ensimmäinen aalto pärskähtää keulassa, niin taas on punkassa vettä. Tässä olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että tiedän vain yhden huonomman luukun ja se on Houdini. Vaihdoin Houdinin edellisestä veneestämme Vetuksen luukkuun ja kyllä tuli oikein ikävä Vetuksen luukkua. Kaikissa edelläkuvatuissa tilanteissa sitä pystyi pitämään tuuletusasennossa ja vesi pysyi ulkopuolella. No, en ala ihan ensimmäisenä kyllä noita luukkuja taas riipimään, koitetaan nyt sitten vaikka sulkea ne luukut tarvittaessa, niin eiköhän niillä tulla toimeen. Hämmästyttävintä kuitenkin on, miten suuri ero noissa luukkujen käytettävyydessä oikein on.



Tällaisia näkymiä sai katsella melkein 3 viikkoa, tosin ei luukku sentään kiinni ollessa vuotanut, eli ei syytä valittaa, vissiin?


Jatketaan seuraavalla kerralla taas näitä lomamutinoita, nyt pari kevennyskuvaa TSR 2009 paraatista.



Valitettavasti on sanottava, että ei tunnelma aivan edelliseen TSR:n tasolle yltänyt, vaikka kuinka sitä lehdissä hehkuteltiinkin

Ei vaan nouse kipparin käsi "honoriin" vaikka korkeita virkamiehiä (naisia) ohi lipuukin


Ei ihan kaunein "kultaranta" , vai onko vaan niin etten oikein enää pysy veneiden muotoilussa samalla viivalla suunnittelijoiden kanssa? En kyllä ole kenenkään kuullut sitä järin kauniiksi kutsuvan... no minähän en näistä mitään ymmärrä!

Jatkuu taas joskus ;-)

lauantai 23. toukokuuta 2009

Kiirettä pitää, mutta kyllä jo aika ajoin naurattaakin...

Olkoon tällä kertaa lyhyenläntä kirjoitus, runsaalla kuvituksella. Tässä siis muutama kuva päivää ennen vesillelaskua, ja itse vesillelaskusta.


Suuri kiitos Anssille avusta, itse en tuonne olisi mahtunut. Homma tuli kunniakkaasti hoidettua, ja kerralla kuntoon.

Eli lyhyesti, kun veneen vesille saanti tuli ajankohtaiseksi, niin tärkeimmät kuntoon saatavat työt oli lämppäri, sähköt alkoivatkin olla jo suht ok! Lämppäriä laittamaan värväsin kaverini Anssin, joka kokonsa puolesta mahtui istumalaatikon luukusta sisään vaihtamaan uutta äänenvaimenninta, joka olikin taas kalliimpi investointi mitä alunperin piti, mutta ajattelin taaskin, että kyllä käyttömukavuudestakin jotain pitää olla valmis maksamaan. Ja hyvä niin, ostamani pakoputki/äänenvaimennin on kyllä hiljainen vanhaan nähden, mutta se vanhahan olikin todennäköisesti jokin muu kuin Webaston tai Eberin putki, ja oli muuten täynnä jotain valkeaa jauhetta, jonka tulkitsin asbestiksi! Oli tai ei, niin Eberi pelitti hienosti putken vaihdon jälkeen, eikä minkäänlaisia käyntihäiriöitä enää esiintynyt. Paloilman, jota laite tarvitsee, pitäisi olla suht puhdasta, vaikkei se nyt niin hirveän kronkeli siitä olekkaan, mutta kun savua vuotavista putkista tulee riittävästi poltettavaan ilmaan mukaan, niin poltto kyllä häiriintyy. Tosin sitä ennen kyllä häiriintyy jo omistajakin =)

Kuvassa uuden eristeen asennusta, joka jo on loppusuoralla. Pakko on sanoa, tosi hankalaa, vaikka konehuoneessa on tilaa, niin ei sinne oikein peräkulmiin kuitenkään yllä mistään.

Lisäksi vaihdoin lämminilmaputkien ympärille miten kuten kiedotut onnettomat solumuovi/naruviritykset, jotka oli kiinnitetty lämpöhäviöiden estämiseksi. Olisi pitänyt ottaa kuva niistäkin, mutta...

Tässä siis saarivaltakunnasta tilattu ihme-eriste. No aika näyttää!

Tilalle laitettiin briteistä tilaamani thinsulate eristettä, joka pitäisi olla testien mukaan hyvää, mutta jahka taas saadaan käyttökokemuksia niin kerrotaan lisää. Itse eristeen vetäminen putken päälle on paljon helpompaa, kuin esim. Wallaksella käytössä oleva muovipäällysteinen lasivilla. Tavara myydään 75 cm:n pätkissä, josta toinen pää on ommeltu, ja vedetään asennettaessa aina hiukan toisen yli, eikä välttämättä tarvitse mitään kiinnitystä.

Tässä valmista kaikin puolin. Eristetty ja äänenvaimennin vaihdettuna, ensikokemukset ainakin olivat positiivisia.

Myös pikku midinette on käynyt ahkeroimassa, tuloksena verhoja, hyttysverkkoja ym. kankaisia säilytystaskuja.

Surr, rurr, rrrrr, jne. Valmista syntyy, kun osaa!


Tässä mallia hyttysverkosta...


Tässä sovitellaan jo verhoja paikoilleen.

Loput kuvat ovatkin vesillelaskusta, sen valmistelusta, sekä tietysti jotain uutta, mikä meikäläistä ainakin säväytti, kun sen ekan kerran näki. Tuumikaa itse!

Pohjaan "Blakesia" runsaasti ohennettuna, kuten ennenkin...


Tää on kyllä hieno. Sääli että se on veden alla =)
Volvon kolmilapainen taittolapapotkuri asennettuna juuri ennen vesillelaskua.


Sama aukiasennossa.

Sitloodakin on siivouksen jäljiltä niin "puts blank", että!

Jaahas, ei liene epäselvää että se on kippari joka siinä tärkeänä pönöttää, kun Pasi aloittaa Elviiran matkaa veteen...


Vettä sataa, mutta jostain syystä sitä ei niin huomaa. Naurattaa vaan!


Köli kastuu, siitä se alkaa...

Turvallisesti omalla paikalla, kapu patsastelee edelleen säähän nähden hiukan liian ilomielisena, no eiköhän se hymy vielä hyydy.
Kun nyt ei ole kevennyskuvaa kiireen takia valittuna, niin menköön sarja sisäkuvia siivouksen jälkeen, uusilla patjoilla höystettynä. Itse kieltäydyin menemästä sisään ennen kuin vaimo oli saanut patjat ym. vermeet sisään, mutta kun sinne menin, niin!
Eiköhän kuvat kertone tarpeellisen!


Takaruffin uudet patjat, huomaa että patjoihin voi nyt myös pedata vuodevaatteet, mikä ennen ei olisi onnistunut, eli patjat on leikattu eritavoin kuin ennnen.

Salongista, pientä optimismia, nyt jo mausteet hyllyssä =)


Lisää patjoja, erittäin hienot ja hyvin istuvat patjat. Myös matto on uusi.

Hiukan lähikuvaa. Hmmm... melkein sanattomaksi veti meikäläisen kun ensikerran astuin sisään veneeseen. Tuntui että kaikki se työ mitä tehtiin oli tosiaan vaivan arvoista, kun näki lopullisen tuloksen. Ei paljoa kivistänyt sillä hetkellä!


Kaikki sopi just, eikä melkein. Hienoa!
Patjat Elviiraan on valmistanut
Kangas ja Patjatalo, puh. 044 749 3888
Tässä tämä tälläkertaa, jos ennen lomia vielä ehditään jotain kirjoittaa, niin mastohommissa toivon mukaan ollaan ja saadaan se uusi purjekin hilattua ylös.
Siihen asti, mukavaa kesää kaikille!

torstai 14. toukokuuta 2009

Periksianto, nöyrtyminen... ja kaipuu paskalahdelle

..mä mitään periksi anna! Siirrän vaan tehtäväksi jonnekin, hmm... tulevaisuuteen.


Tähän on tultu, takki tyhjänä oli tehtävä tilit selväksi kropan ja myös oman jaksamisenkin kanssa. Eli on pakko myöntää, alkaa paukut olla aika finaalissa ja katse haikailee tämän tästä kirkkaana kimmeltävälle Raisionlahdelle (oi kuinka runollinen ilmaus sille kauhealle paskalahdelle). Ja kun vielä kateellisena kuuntelee kavereiden venejuttuja niin...


Raisionlahti...

Joten syytä on vissiin heivata tahtia ja nöyrtyä tältä erää, jotta edes lomalle pääsisi suht järjissään, sillä eihän tämä mitään pakkopullaa pitänyt olla ;-)
olen nimittäin päättänyt, että jollei tämä ole mieluisaa, ei sitä pidä tehdäkään. Tekee vain silloin kun se mukavalta tuntuu.


Maasähkökeskus löysi paikkansa karttapöydän alta...



ja siihen kytkettynä Mastervoltin IVO 12/10 laturi


Jääkaappitalkoissa selkää tuli siis kiusattua siihen malliin, ettei oikein minkään asian tekeminen tahdo nyt onnistua. Jäykkyyttä nimittäin riittää, siis selässä. Tekemistä olisi silti vielä vaikka kuinka, mutta päätös keskittyä nyt vain veneen vesillelaskukuntoon saattamiseksi lienee oikea.
Jääkööt loput hommat tehtäväksi sitten joskus... Muutenkin olisi ehkä pienen välitilinteon paikka, sillä paljon on kokemuksia kertynyt ja osasta asioita ajattelen ehdottomasti toisin kuin aloittaessa.



Syksyllä aloittaessa, homma eteni jokseenkin kiitettävällä tahdilla ja vastoinkäymisiä ei ollut nimeksikään (oi autuas, miten sitä tosiaankin voi unohtaakin kaiken). Päätös jatkaa keväällä kelien lämmettyä oli lähes itsestään selvä, eikä esim. lämpimän hallitilan vuokraaminen oikein käynyt mielessäkään, tai sanotaanko etten sitä kovin vakavasti harkinnut syystä, että ajattelin ajan kyllä riittävän keväällä. No, toisin nyt siis kävi, mutta ei se onnistuminen nyt niin kaukanakaan ollut. Pakko on kuitenkin myöntää että ne muutamat talvikuukaudet jotka oltiin pois veneeltä olisivat sisällä hallissa tehneet hommasta helpomman, myös oman jaksamisen, sekä kiireen osalta ja näin jälkiviisaana olisi varmasti ollut kannattavaa. Nyt painotus oli parissa tiiviissä jaksossa syksyllä ja nyt keväällä. Tosin muistan itse sanoneeni, etten aio ottaa mitään stressiä, jos ei vene valmiiksi tulekkaan, mutta tarkoitinko etten laske sitä vesillekkään... hmm, no tokkopa sellaista on minulta kuultu.



Myös starttiakun pääkytkin tuli vaihdettua, vanha olikin...



yllätys yllätys, DDR:ssa valmistettu laatutuote, eikä kestänyt ihan kolmeakymmentä vuottakaan ;-)


Toinen asia jonka muuttaisin olisi töiden parempi jäsentäminen. Mitä teet milloinkin ja missä järjestyksessä, sillä se vaikuttaa aina useisiin muihinkin asioihin. Peräänkuulutan tässä jonkinlaista "noudatettavaa" työsuunnitelmaa, jossa jo etukäteen pyritään huomioimaan mahdolliset kohdalle siunaantuvat ongelmat. Ei siis riitä että panee asioita paperille listaksi, mitä aiotaan tehdä, vaan missä järjestyksessä, paljonko arvioit aikaa kuluvan jne. Tämän noudattaminen käytännössä onkin sitten tämänkaltaisissa projekteissa jo vaikeammin hallittavaa, varsin kun tekijöitä on käytännössä vain yksi, niin ja tietysti vaimo krhm.. ;)



Myös vanha lokianturin reikä muistettiin korjata, uusi potkuri laitetaan sitten lähempänä vesillelaskua.

Miten tämä sitten näkyy käytännössä? Niin kauan kun oli kolme kajuuttaa mitä laittaa, ei oikein mitenkään. Voit yhden työn valmistuttua vain siirtyä toisaalle tekemään jotain muuta, eikä edes välttämättä sitä samaa mitä teit juuri edellisessä kohteessa. Kun keula ja perä olivat lähes valmiit, kaikki toiminnot siirtyivät salonki/pentteri ja wc akselille, kaikki periaatteessa samaa tilaa siis, jolloin edellä kuvatun kaltainen toiminta ei enää onnistukkaan. Otetaan nyt esimerkiksi se jääkaappi. Olin jo lakannut käytännössä koko veneen sisältä, en aivan valmiiksi, mutta lähes kuitenkin. Siinä punnertaessa sen kaapin kanssa, kolhin ja naarmutin tietysti useita juuri lakattuja pintoja. Näin ollen sain uusintalakata monta kohtaa kahteen, tai jopa useampaan kertaan. Ja kun olet juuri lakannut, et voikaan enää tehdä oikeastaan mitään muuta samassa tilassa. Jääkaappi olisi siis pitänyt asentaa lähes ensimmäiseksi, vetää sähkösyöttö vain liittämistä vaille valmiiksi, jolloin se olisi loppupeleissä, kun muitakin sähköjuttuja kytketään, mennyt siinä samassa. Nyt se teki siis tyhjäksi jo aiemmin tehtyä, sekä ajallisesti, että estäen käytännössä tilan muun käytön, eli syy johtaa seuraukseen jne.


Mitä sitten jäi tekemättä, tai mikä muuttui matkalla?


Sisätilat ja lakkaaminen, lienee se harmittavin asia, eli sitä riittää vielä tulevaisuudessakin.
Eipä silti minä kyllä pidän siitä, toisin kuin hiomisesta (siksi kai saankin lakata niin moneen kertaan). Tarkoitus oli päästä tilanteeseen, jossa olisi vain pientä ylläpitolakkausta kausittain. Nyt esim. pentteri on lähes kokonaan laittamatta, ja tältä kaudelta todennäköisesti jääkin, sekä jotkin muutkin kohdat on sen verran kiireesti vedelty että uusiksi menee, ehkä!



Ihan pakko on pistää päätä pensaaseen ku hävettää, muut vaan on "kroposnikkareita" ja minä ite joku oikee, mikälie...

Sähköt. Kaikki sähköön liittyvä jäi vaiheeseen. Aurinkopaneeli, teline sille, akut ja niiden säilytystila, sekä kaikenlaisten vanhojen risukasa kytkentöjen purku. Uusinta "tarvittavilta osin" on siis näin vanhassa veneessä lähes vitsi. Niin nytkin, eli kaiken maailman "kroposnikkareiden" kädenjälkiä 25 vuoden ajalta saan todennäköisesti ihmetellä vielä pitkään (ai, jai... mahtaakohan nyt napsahtaa omaan nilkkaan tällainen toisten tekemisten irviminen). Tosin, on sanottava että kaikki laitteet toimivat, eli mitä tässä sitten oikein valitat! Tämä sähkö-osio pitäisi kyllä muuttaa tehtäväksi kaikki uudestaan, jos suinkin mahdollista. Paljon on nimittäin muuttunut 25:ssä vuodessa sähkön osalta, eikä esim. tämä volvomiesten (auto) perinteinen hokema, "eikös se ole tehtaalla valmiiksi asennettu" päde, ainakaan enää tämän päivän veneissä, edes niissä paremmissa. Targassakin on koko vene hienosti putkitettu, sekä alkuperäiset johdot hyvin värein merkitty, oikein kuvat ja kaikki, mutta aika vaan ajaa kaikesta auttamatta ohi. Kun vielä vastaan tulee sen seittemän abikon hyppyreppu kytkentää, alkaa noro selkärangassa valua pelkästään pelosta. Ota niistä sitten selvää, aivan toivotonta. Niin ja joku muu ennen minua ei ole tainnut ymmärtää aina niitä putkituksiakaan käyttää, että siltä pohjalta.



Kuva pistopunkan katosta, ilman katon ja päädyn verhoilulevyä. Jaaha, mitä tästäkin sanoisi. No ei tilanne ihan näin paha ollut, sillä oli johdot kutakuinkin sentään niputettu mikä tekee sen kyllä siistimmäksi. Kuvasta kuitenkin näkee esim. sen, että sähköputki olisi johdoille valmiina, mutta mitä turhia niitä käyttää, siitä laipion raosta vaan...


Eeberi tässä vielä odottelee pakoputken vaihtoa ja uusia eristeitä lämminilmaputkiin. Sekä tietysti kirjoittajalta notkeampaa kuntoa, että tonnekin laatikkoon mahtuu, tai sitten on vaan pyydettävä kaverit hätiin.

Lämmityslaite. Siinä vasta pulmaa pitemmälle ajalle. Eberin lämppäri on asennettu istumalaatikossa olevaan säilytystilaan, ja ensiksi harmia aiheutti savua vuotavat putket, mutta myös pakoputken runkoläpivienti veneen kyljessä jäi mieltäni jäynäämään. Ajattelin nimittäin siirtäväni sen muualle, eli peräpeiliin, koska se siellä aiheuttaisi vähiten haittaa. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen ja taas oli otettava hattu kouraan ja nöyrryttävä. Jos eberin aion pitää, pakoputken kokonaismitta ei voi ylittää 2 metriä. Piste. Putki olkoon nyt siinä kyljessä, mutta tutkinta on kesken, ja voitte olla varmoja että jotain sen suhteen tapahtuu tulevaisuudessa. Minä kun olen totuttanut niin itseni, kuin perheeni webaston myötä kuivaan ja lämpimään veneeseen, jo ajatuskin huonompaan suuntaan nostaa karvat pystyyn meikäläisen niskassa. Vaihtukoon sitten vaikka koko lämppäri muuhun merkkiin (no ei sentään wallakseen). Viimeisin ajatus olisi laittaa lämmityslaite konehuoneeseen. Eberin kanssa se ei onnistune mutta katsotaan mitä keksitään... myös hyviä ideoita otetaan mielellään vastaan.


Pääkytkimet takaa, muitakin kuin päävirtajohtoja tulee vähän kaikista ilmansuunnista ja menee ties minne...

Septitankin suurennus.
Taitaa jäädä tältä kesältä tekemättä, koska näinkin kyllä pärjätään.


Läpiviennit.
Osa näyttäisi olevan vaihdettu ja osa ehkä alkuperäisiä, mutta haluaisin nekin kaikki vaihtaa. Siihen vaan pitää varata aikaa, sillä muistan jo ihan entuudestaan, että kun ne ovat hankalassa paikassa ei irrottaminen kovin helppoa ole, eikä tietysi uudenkaan asentaminen.


Nyt pistetään hiukan kesäisempiä kuvia, eikä niitä ainaisia paatin remonttiraiskioita (raiskio = pilallehakattu metsä, toim. huom! ). Todennäköisesti tämä kuva tuo monen mieleen hienoisen bensan tuoksun, Briggs & Strattonin lempeän pärinän, kun ruohonleikkurilla kaappaa tuosta aika siivut...

Seuraavaksi, jos vielä ehditään ennen lomia, saatte todennäköisesti nähdä veneen jo vedessä ja välillä kuvia ilman niitä ainaisia työkaluja. Niin ja jos oikein onnistaa, niin Hauteran Pekan tekemän uuden radiaalileikatun genuankin. Sitä tässä ainakin itse odotan jo melkein sydän pampaillen, sillä muistan edellisestä veneestä vielä sen tunteen joka tuli, kun Pekan tekemä uusi purje ensikertaa sai tuulta siipeensä... huh, on se vaan niin hienoo!!!


Toivottavasti taaskin.


Ja lopuksi kukkaruukkuja Tammisaaresta, kaiketi ravinteetkin valmiina, ainakin kukat on komeita. Mukava veneilykaupunki.