tiistai 17. helmikuuta 2009

Puuksprööttejä ja muita höpinöitä Raision raukeilta rannoilta


No eihän siellä oikeasti mitään raukeita olla, muuta kuin tämän kirjoittaja, ja sekin kovin satunnaisesti. Viikottaisilla koiran- ja kipparinulkoilutusretkillä Raision Hahdenniemeen vaimoni saa minut pidettyä edes hiukan tolkuissaan, muuten vajoaisin johonkin syvään ”zombie sohvalla” olotilaan, josta ei ole tarkoituskaan herätä ennen oikeaa kevättä. Tänä talvena ei edes pölypallo (salibandy) ole saanut minua oikein innostumaan, vaikka se on ollut talvisin useana vuonna ”se” henkireikä, no kameravermeiden lisäksi tietenkin. Nyt tämä määrätietoinen nainen on ”pelastustyössään” keksinyt, että pistetään se äijän retjake remontoimaan tyttären huonetta. Siinä sitä on korvikekynimistä, pääsee ukko hiukan pomottamaan, ja esittelemään omaa erinomaisuuttaan. Lisäksi pysyvät nuo ajatuksetkin tässä maailmassa, eikä kybertaivaan paratiisisaarilla, missä ikuinen lämpö ja lempeät tuulet venettä kuljettavat, ja ainoastaan jääkaapin kompuran ajoittainen kevyt sirinä luo rauhaisaan eloon pienen, mutta sitäkin viileämmän sihah… krhöm…häiriötekijän. ;-)

Noh asiaan siis!



Kerrottakoon nyt tämä puukspröötin hankintakin, koska monet siitä ovat kyselleet, ja asia tuntuu edelleen kiinnostavan. Koitan kertoa asiat niin kuin ne muistan, koska kuvia ei itse asennuksesta tällä kertaa valitettavasti ole, mutta kaikki oleellinen näkyy kyllä valmiissa asennuksessa. Itse puukspröötti on ruotsalaisen ”båtsystemsin” HP 65 malli, johon saa kiinnitettyä myös genaakkerin, ja siinä kaksiaskelmaiset teleskooppi/kasetti tikkaat mallia PKT72-250. Syy miksi moisiin päädyin selvinnee myöhemmin, mutta on vielä erikseen sanottava, että vaikka sainkin kiinni ruotsalaisesta super- hyper erikoistarjouksesta vain tänään, ja vain nopeimmille, oli hinta silti jotain huikean ja pöyristyttävän väliltä. Itse tuotteesta en juuri moitittavaa löydä, ja onkin vain jossittelua, josko kuitenkin olisi pitänyt valita se seuraavaksi pidempi malli. No se ei ollut tuolloin tarjouksessa joten se siitä!



Tässä vanhat portaat, veneeseen nousu ja poistuminen on hankalaa

Heti nykyisen veneen hankittuamme vaimo ilmoitti, ykskantaan ja topakasti ”noi rappuset sit lähtee kyllä heti! Ja ennen kuin edes aloitat mitään muuta, hoidat tämän asian kuntoon ” Myönnettäköön, veneessä olleet rappuset olivat hiukan epäsopivat. Targassa, kuten niin monissa muissakin veneissä, joissa keulakaide nojaa eteen voimakkaasti, valmiita rappuja on vaikea sovittaa niin, että ne ovat yhtä aikaa tukevat ja sopivat. Ja vaikkeivät nuo kuvassa olevat raput nyt niin huonoilta näytäkään, niiden käytettävyys oli kyllä luokkaa onneton! Suurin ongelma oli että rappuset olivat suoraan alaspäin, joten kiipeäminen ja poistuminen oli suoritettava jotenkin takakenossa, mene siitä sitten kassien ja pussien kanssa kompuroimatta, sehän ei passaa alkuunkaan, ei, ei, ja ei! Olin asiaa jo etukäteen hiukan tutkinut, ja valmiiksi järkeillyt, että pieni puukspröötti, ja rappuset niissä, saattaisi olla oikea ratkaisu, joten vaimon päättäväinen tokaisu oli kuin ”syömään käskis” eli varustajan kukkaron nyörit olivat auki, nyt ei auttanut ruveta enää suunnittelemaan, ja itse tekemään, vaan jostain oli löydettävä valmista tavaraa, kun kerran finanssipuoli oli selvä!



Kuvista näkyy portaat kasetissa, ja lievä taivutus taaimmaisen keltaisen liinan kohdalla

Tosiaan valmiita rappuja oli monia, mutta yhtä hyvää kokonaispakettia en oikein muilta löytänyt. Ei mennyt kauaakaan vieraillessani båtsystemsin (http://www.batsystem.se/) sivuilla kun jo tiesin mitä halusin, tai niin, siis vaimo halusi. Kun katsoo sivuston galleriasta erilaisiin veneisiin asennettuja vaihtoehtoja, ja lisäksi erillisiä asennusohjeita, viimeistään ymmärtää, että tämä tuote on tehty medelsvenssonille, joka ei tosiaankaan halua uhrata koko lomaansa sovittelemalla jotain puuksprööttejä, vaan homman on oltava ”helppoo kuin Saapilla ajo”. Ja olihan se, asennukseen sain kulumaan kahtena päivänä n.4 tuntia ja siinä oli kaffeet ja muut jorinat ohikulkijoiden kanssa mukana. Kiitokset vielä Esalle, Nanan kylkipaikan lainasta, siinä oli mukavaa ja helppoa asennushommia tehdä. Syy etten sitä samana päivänä valmiiksi asti tehnyt oli, että päätin taivuttaa puuksprööttiä 2-3 senttiä sisäänpäin per puoli noin 10-15 sentin päästä kiinnitys kohtaa, eikä kunnon ruuvipenkkejä ole joka satamassa. Tämä siksi, että se antoi muutaman lisäsentin kokonais pituuteen, ja enemmän pintaa mille astua. Tämä taivutus näkyy, kun oikein tarkkaan katsoo kuvaa kohdassa missä tiikkilankku on takareunastaan kiinnitetty. Toki ilman taivutustakin homma olisi pelittänyt, mutta kohdallani voisi kai taas todeta että, ”mialummin vaikiammin.”
Itse puukspröötti tuli omassa paketissaan, ja raput omassaan. Kummassakin kaikki, siis kaikki vermeet mitä asennuksessa tarvitaan, työkaluja lukuun ottamatta. Perustyökaluilla ja porakoneella pärjää hyvin. Ainoastaan Sikaa tai vastaavaa pitää itse hankkia pariin porattavaan reikään tilkkeeksi. Ohjeet ovat hyvin selkeät ja helppolukuiset. Niitä pääsee myös etukäteen lukemaan netistä, minkä mallin sitten valitseekin. Ainoan miinuksen antaisin siitä, että sain rappujen kasettiosan kiinnitykseen kahdet erilaiset ohjeet, ja hetki meni pähkäillessä kumpaa nyt oikein pitää noudattaa. Valitsin päiväykseltään uudemmat, ja niillä ainakin asennus onnistui.


Kuvasta selviää lukitus ja vapautus kasetista, portaat jäävät lievään etunojaan ala-asennossa

Käyttökokemuksiakin kertyi syksyllä ne muutamat kerrat, ja on pakko todeta, että se lompakon kuivattanut hinta kyllä melkein unohtui, kun kiitosta tuli niin varustajalta kuin veneessä käyneiltä vierailtakin. Käytettävyydestä sen verran, että rappusten kasettiosassa on löysähkö jousi, joka avatessa työntää raput esiin, ja näin helpottaa niiden käyttöä. Asennusta lopettaessani oli perjantai ja olimme lähdössä viikonlopuksi ulos. Kuka Haahdenniemessä on käynyt, tietää että siellä esim. juomaveden otto on kohtalaisen hanurista, ja vene pitää esim. meidän tapauksessamme ajaa varustelulaituriin tankkausta varten. Tätä tehdessäni olin juuri kurvailemassa laituriin, niin kuin satoja kertoja ennenkin, kun kuului sen perkeleenmoinen helinä ja pellin räminä. Ajoin päin laituria! Onneton tunari! Sydänkin lähetti pari tikkojen lemmenviestiä! Onneksi vieressä seisovassa ravintolalaiva Brunossa "veneilykausi" oli jo ohi, ja luukut ikkunoissa, ja laituriparlamenttikin kokoontui siis jossain muualla. Olisi niillä ollut siinä taas ajanvietettä, kun meikäläinen vieressä niskat kuumana nielee sappea, et ei oo totta, ekalla reisulla 100m omalta paikalta ja portaat mutkalle. No, niin portaat kuin puuksprööttikin kestivät hyvin, ei itse asiassa kunnolla jälkeäkään. Kova metelikin johtui vain siitä kun rappuset aukesivat lukituksestaan, ja ponkaisivat ulos pesästään. Olin vanhasta muistista vaan relana ajellut, katsellen kaiteista etäisyyttä laituriin, ja unohtanut kasvaneen kokonaispituuden. Jaa etteikö tullut sanottua mitään jälkeenpäin? Miksei vaimo keulassa huutanut mitään? No meillä pyritään rantatohinoissa olemaan huutamatta, hiukan huomaamattomia sormimerkkejä keulasta näytetään (ei siis niitä kansainvälisiä). Itse olen vaimon opettanut, että ajan vaikka laituriin, hypätä ei saa, vain kun tuntuu että on turvallista. Tulipahan sekin siis koitettua, ajo päin laituria siis. Ja kyllä se vaimokin viittilöi, lopuksi vallan vimmatusti, mutta kun ei viesti mene perille, niin ei se mene! Eli vaikka viesti menee silmistä sisään, mutta ellei se valu käsiin, niin minkäs teet.


Lopuksi voisi todeta kevättä odotellessa Matti Nykäsen sanoin,

"Iloinen mieli maksaa enemmän kuin sata euroa"

1 kommentti: