keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Laituri "rojekti" ja valmista verhoilua ym, vihdoinkin...

Kerrotaan nyt vain tuosta laiturista, verhoilusta on tarinoitu aiemmin jo sen verran, että kuvat riittänevät, lisäksi muutama muukin kuva aihetta sivuten. Eli kyse on siis uimatasosta, joka tuntuu olevan meidän perheelle yksi tärkeimmistä asioista veneessä, ainakin nuorison mielestä. Kuitenkin selvää on ettei Targaan sellaista saa kuin meillä edellisessä veneessämme oli, se on jo veneen mallinkin takia mahdotonta. Entisessä veneessämme taso oli n. metrin pitkä, siinä pystyi istumaan pari ihmistä vaikkapa kevyellä myötiksellä jalkojaan vedessä liottaen. Lisäksi esim. perunoiden pesu luonnonsatamassa oli siellä helppoa, kuten kaikki ankkurimanooveritkin.


Tässä uimataso asennettuna, ilman rappusia vielä, mutta toteutus näkyy hyvin. Tuet ovat säädettävät, joten ne sopivat monenlaisiin peräpeilehin.


Olin talven aikana käynyt monesti mittailemassa ja tuumaillut minkälaisen bryggan sinne oikein rakentaisi. En oikein koskaan saanut päätettyä mikä olisi sopivan kokoinen, ja kun vielä oli selvää, etten siedä mitään mahdottoman näköisiä ulokkeita, jotka pilaavat totaalisesti veneen ulkonäön, niin vaikeuksia oli taas tiedossa. Lopulta, kun olin tehnyt muillekin perheenjäsenille selväksi, ettei yhtä isoa uimatasoa kuin entisessä veneessämme oli, tulla sinne laittamaan, niin hahmotelma alkoi silmissä muodostua. Kaikki telakan rannat tuli myös syynättyä, olisiko jossain Targassa jo sellainen, ja saisiko mahdollisia vihjeitä käytöstä tai mitoista ym. Kävin tietysti myös katsomassa ruotsalaisen "båtsystemsin" tuotteet, josko sieltä saisi vihiä, ja ehkä mallia millaista ryhtyy tekemään. Siellä olikin muutama hyvä tuote, joka olisi kelvannut minullekin, mutta se hinta oli taas jotain ihan käsittämätöntä, ja toimi tehokkaasti maidemme välisen kaupan esteenä, edullisesta kruunun kurssista huolimatta!



Tässä uimaportaiden asennus meneillään... tarkkana työtä valvoo myös russelimme Jasu

No talvikuukaudet vain kuluivat, ja asia ei edennyt juurikaan, syystäkin huoli kasvoi, että ehditäänkö tätäkään tehdä enää ennen kevättä. No olinhan joka tapauksessa suurinpiirtein asiat mitannut, ja enää piti hoitaa putkien hankinta, ja siitä se lähtisi. Silloin ruotsalainen nettikauppa iski minuun taas kuin..., no kyllä te tiedätte. Siellä oli mittojensa puolesta juuri ja juuri hyväksyttävissä oleva taso, pieni tosin, mutta vastustamattoman edullisesti myytävänä. Hiukan konsultointia vaimon kanssa (ihan vaan Neuvoa kysyin), ja homma oli jo tilauksessa. Kun vielä pari viikkoa edellisestä löytyi kasettirappuset melkein ...teman hintaan niin homma olikin paketissa. Kasettirappusien hankinnan perustelen niiden avattavuudella vedestä käsin, ja jos kumivenettä joskus tasolla kannattelee, niin ei ainakaan rappuset ole kumivenettä murjomassa. Enää tarvittiin siis vain asennus, ja tämänkin "rojektin" voisi siirtää valmiitten pinoon!




Vaimo taas kiinni työkaluissa ;-) Mihin tämä maailma oikein on menossa, tämäkö on sitä tasa-arvoa? Kohta kokoan kyllä barrikaadeille kaverit ja poltan malliksi parit vanhat boxerit. Mitäs sitten sanotte...

Kuvassa myös vanhat uimarappuset, joita ei vielä ole poistettu. Saranan kohdalle tulee vielä askelma helpottamaan ylösnousua kannelle. Huomaa myös että portaat ylettyvät melko syvälle, helpottaen näin ylösnousua vedestä.



Uimataso valmiina altapäin, rappuset "kasetissa"


Asennus kävi melko joutuin kun veneen keskikohta, ja linja jolle uimataso tuli saatiin mitattua, sekä merkattua, vene kun ei ihan suorassa pukillaan ole. Ainoastaan perän kaarevaa muotoa kinnikkeisiin sai muutaman kerran siirrellä, kiinnikkeet kun aina kiristettäessä tuppasivat siirtymään, mutta pikkuisen kerrallaan kiristämällä kiinnikkeitä siitäkin selvittiin. Vaimon kanssa kahdestaan asennus hoitui varmaan kolmessa tunnissa, ja jos siihen lisää pari tuntia mittailua, sekä sovittelua ollaan lähellä totuutta. Rappuset asentuivat myös parissa tunnissa, koska siinä tuli kiireessä hiukan hutiloitua, ja en muistanut lyhentää liian pitkiä täkkipultteja, ja sain siis kiinnittää nekin kahdesti. Lisäksi lienee syytä kertoa, nyt kun kaikki ovat paikoillaan, ja voi harrastaa vertailua esim. keulan puukspröötin kanssa, että "om det smakar, det också kostar" eli keulan båtsystemsin vermeet on kyllä paremmin tehdyt, sekä tukevammat, kuin perän kiinassa tehty uimataso rappusineen, joita niitäkään en huonoina haluaa pitää, totean vaan eroa löytyvän. Mitoista sanoisin, että aivan minimillä mennään, tämän pienempää (1000x310) tuskin kannattaa asentaa, mutta eiköhän tämäkin uimatouhuihin ym. kelpaa.



Sama kuin edellä, mutta taso sivulta


Ja kuten jo alussa mainitsin, niin muutama kuva myös valmistuneista töistä lienee paikallaan. Epäusko tämänkin projektin mahdottomuudesta lähti kuin telkkä pöntöstä, siinä ei tarvitse paljoa dr. Philiä apuun pyydellä, kun huomaa saavansa jotain valmiiksikin, sillä jaksaa taas kummasti hetken punnertaa...

Kattoverhoilua kiinnittämässä...



Ja tällainen siitä sitten tuli..., näkyvät ruuvin kannat saavat suojakseen vielä peitteet, kuten perässä ja keulassakin.



Kuva keulaan päin, myös karttapöydän ja pistopunkan hionta on jo aloitettu...


Wc lähes valmiina, myös uusi led valaisin toimii! Samanlainen valaisin tulee myös pentterin päälle.



Salongin lampetti, sisällä hehkuu led, erittäin hyvä valo...



Keulapiikin lukuvalo, myös siellä ledi...


Ja lopuksi, jos veneemme kyljet jonkun mielestä ovat kiiltävät, minulla ei tosiaankaan ole mitään asian kanssa tekemistä, kaikki glooria vaimolle, se on vain ja ainoastaan hänen ansiotaan!

Huomaa myös hyvät ja tukevat telineet, työntekeminen ainakin hiukan helpottuu.



Koneellinen levitys, käsin kiillotus

Kiiltää!!!

Ensikerralla taas... no jää nähtäväksi mitä keksitään, tässä kuitenkin lopuksi sumuinen aamu Viheriäisistä.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Veneilevän kansanosan kevätkiimaa...


Kesä tulee jo, oletko valmis?


Muutama viikko sitten kun vietin talvilomani veneessä, ei telakalla juurikaan muita veneen kynijöitä näkynyt. Nyt sitä vastoin autoja pyörii, ja ihmisiä häärii pilvin pimein, aamusta myöhäiseen iltaan. Useita veneitä on jo laskettunakin, ja juuri se sai aikaan merkillisen paniikkihepulin meikäläisessä. Yhtenä päivänä veneessä katselin taas kaikkea keskeneräistä, ja ajattelin että ei, en tule tätä ikinä kesäksi kuntoon saamaan, jotain on nyt suunnitelmissa muutettava, muuten ei homma etene halutusti. Ajattelin myös niitä veneenrakentajia, jotka tieten tahtoen aloittavat vuosiakin kestäviä projektejaan, joissa pitkäjänteisyyttä vaaditaan hiukan eri mitalla, kun meikäläisen pikku freesauksessa. No kauaa ei parane antaa moisille aatoksille valtaa, vaan on puskettava eteenpäin, ja niinhän se taas meni, että kun vaan tarttuu toimeen, työ kiittää tekijäänsä.


Ensimmäisiä aloitettuja kohteita oli wc:n puoleisen ikkunaseinän verhoilun valmiiksi teko. Se kun jäi syksyllä pakkasten tultua tekemättä, ja oli verhoilun osalta se viimeinen este valmistumiselle siltä osin. Hieman myös pelotti ikkuna, joka on wc:n ja salongin erottavan laipion välissä, koska aikaisempien ikkunoiden poisto oli paikoitellen tosi hankalaa, ja tässä liikkumavaraa oli vielä vähemmän, juuri laipion takia. No itseasiassa juuri kyseinen ikkuna irtosikin kaikkein helpoimmin, ja vähimmällä vaivannäöllä. Se kyllä osin johtui myös vähäisestä tiivisteaineen käytöstä.


Koska aihetta on jo käsitelty aiemmin, tyydyn kuvin kertomaan, ja vain lyhyesti selostamaan mitä tehtiin.



Kehystä poistamassa, samalla selvisi myös miksi, ja miten ikkuna oli aiemmin vuotanut. Alakulmassa näkyy kohta, josta vesi sisään tuli, ja kehystä pitkin wc:n seinästä alas patjalle...



Perusteellinen puhdistus..., ainakin niin hyvin kuin olosuhteisiin nähden pystyy.



Uusi vuota seinässä, ja ikkunoiden aukileikkaaminen meneillään...



Ja taas sikailemassa!



Kehys paikoillaan, peitelista kiinni, ja homma on bueno!


Ja välillä muihin aiheisiin!


Hionta- ja lakkaustyötkin käynnistettiin taas ilmojen lämmettyä. Tässä työnäytettä salongista, lohdutonta vai mitä? Isot tasaiset pinnat on kuitenkin niitä, joita saa tehdyksi suht nopeaan. Käsin hionnan lisäksi apuna on jo toinen "hiontahiiri" joka imuriin liitettynä oli erityisen kätevä, koska sillä pääsee esim. kulmiin, ja pölyäminen oli lähes olematonta. Ensimmäisellä hiirellä alkaa tulla tunnit vastaan, ja hiontatulos on jo kehnohko, tosin kyllä sillä vielä jotain krouvimpia hommia tekee. Muuten hionnasta voisi todeta että työlästä, mutta siinä sentään näkee mitä on tehnyt, eli palkitsevaa siinä mielessä, kun välillä tekee päiväkausia töitä eikä näe mielestään mitään edistystä. Lakkauksesta voisi todeta, että yllättäen lakkaa on kulunut jo kolme purkkia, eikä vielä ole valmista. Tosin paljon on tehty useaan kertaan epäonnistumisten vuoksikin, mutta silti! Lisäksi yllätys on ollut joidenkin kohtien puhkihionnan esiin tulo. Eli joku muukin on lakkausta jossakin vaiheessa veneessä hieman uusinut, ja siinä samassa myös hionut, kuten minä, ja jälkensä myös jollain "väriaineilla" yrittänyt peittää. Nyt ei sitten enää ole paikoin mitään hiottavaa, vaan jalopuuviilun alta alkaa paljastua vaaleaa vaneria, onneksi sentään aika vähän tällaisia löytöjä on tullut vastaan.


Päälaipio salongissa käsittelyssä...


Myös uusien mittarien asennus aloitettiin. Mittarit olin talven aikana jo valmiiksi kytkenyt, ja asentanut alustaansa. Tarve oli vain tehdä anturille reikä keulaan, kiinnittää, ja tuoda johto laitteille. Vanhaa anturinreikää en halunnut käyttää koska se oli kölin vieressä, ja sijainniltaan kyseenalainen. Uusi sijaitsee keulassa ja on suoraan keulapunkan välipalan alapuolella, tämä niille uteliaille tiedoksi, jotka saman asian kanssa joutuvat pähkäilemään. Johdolle luonnollinen reitti löytyi kuin itsestään, ja sähkötauluun asti homma meni muutamassa minuutissa. Käyttämällä olemassa olevia sähköputkia, joissa kaapelin saa helposti kulkemaan homma hoituu helposti, ainoastaan viimeinen 1.5m pätkä sähkötaululta mittareille tuotti jonkinsortin tuskaa, mutta menihän sekin kun vaan jaksoi yrittää. Näinkö äkkiä sitä unohtaa kuinka ...tanan paskamaista se olikaan;-)


Anturin reikä porattuna, ja holkin sovitus meneillään...




Anturi ulkopuolelta...



Ja tässä anturin porauksesta jäänyt palanen Targaa, kyllä materiaa ainakin riittää...



Sähköt päällä ekaa kertaa, ja olihan se pakko käydä "ropelia" pyöräyttämässä. Lokiin maks. nopeudeksi 9.20 solmua, tosin jäänee haaveeksi oikeassa elämässä, vai onko joku Targan saanut edes hetkellisesti surffiin?



Tuulta 17m/s, vene kulkee vinossa, mutta... hetkinen hei, tuollahan on myös horisontti vinossa... Eli edellisestä pikkuisen paremmaksi, nyt tuulimittarikin paritettuna, ja hiukan käsin autettuna. Tällaisia lukemia joutuu kyllä joskus katsomaan oikeastikin.


Mittaristo on Silvan NX sarjaa (startpack 3), ja nähtäväksi jää miten oikein pelittävät. Edullinen hankintahinta agressiivisten kampanjoiden myötä sai minut ko. vermeet hankkimaan. Tuulimittari on siis langaton ja se olikin eräs syy ko. tuotteen hankintaan. Anturi keulassa taas on ns. triducer, eli loki, kaiku, ja lämpö kaikki samassa paketissa. Miksi sen valitsin, en oikein kunnon perustetta osaa sanoa kuin, että vain yhdellä reiän poraamisella selviää asennuksesta, mutta kalliiksihan se tulee uusia, jos tarvetta ilmenee. kokemuksia kerrotaan kunhan niitä kertyy.


Seuraavalla kerralla kuvia jo valmiista verhoilusta, ja laiturista (uimataso) ym.



Se on vuokkojen aikaa nyt, tässä korviketta jos ei itse ehdi metsäretkiä tekemään...

torstai 9. huhtikuuta 2009

Ährätuhran kevätsirkus!

Viimeinkin. Kevät on tullut myös Raisioon, ja talvipeite ja kehikot on poistettu, ja on päästy jatkamaan projektia, sitä mikä syksyllä jäi… no jäi mihin jäi.



Reikien porausta aukkoporalla.

Ensi vilkaisulla veneessä kaikki näytti olevan niin kuin pitikin, eli talvehtiminen oli sujunut hyvin. Tavaroita salongissa hujan hajan, kun kiireessä lumien tultua lähdettiin, ja ajateltiin, että siellähän ne säilyvät. Miksi niitä kaikkia sieltä poiskaan kantamaan, muutenkin kaikki varastot ja sängynaluset ovat täynnä venetarvikkeita. Olin varautunut viettämään tulevan talvilomani venehommissa, ja ennen loman alkua oli vielä muutama päivä aikaa hiukan ihmetellä, mitä tässä nyt ensimmäiseksi ryhtyisi puuhastelemaan. Luulisi, että tähän ikään päästessä jo tietäisi, mitä ryhtyy tekemään, jos itse on tällaisen riippakiven itselleen ottanut, mutta ei, minä pyöriskelin veneessä ihmetellen, mistä nyt aloittaisi, ja mitä nyt oikein pitäisi tehdä. Pyörittelin käsissäni kaiken maailman ostamiani heloja, välillä työkaluja, sekä availin luukkuja muistaen, että toi tuolta pitäis laittaa, ja ennen kuin tekee tämän niin pitää hakea tuo jne. Meillä työpaikallani työkavereiden kesken tällaista hyörijää, joka viuhtoo edestakaisin saamatta mitään aikaan, saati valmiiksi, kutsutaan leikkisästi ährätuhraksi, ja minä olin jo tunnistavinani itsessäni moisen tyhjän nyhjääjän piirteitä.


Läpivientien sovitusta, ja "raspi" porakoneessa jolla oli helppo muotoilla ja avartaa reikiä.

Onneksi alitajunta pukkasi ratkaisua, vaikken sitä heti tahtonut huomata, nimittäin imurin pirulainen, oli jatkuvasti siinä tiellä melkein keskellä käytävää sisään menon kohdalla, ja oikein tarjosi itseään ratkaisuksi. No, johto seinään, ja infernaalisen metelin saattelemana aloitin imuroinnin. Ja kas ihmettä, lämmin hyvänolon tunne lipuu sisikuntaan… no ei, ei nyt kuiteskaan ;-) Mutta ajatukset kummasti jäsentyivät, kun sai tartuttua johonkin konkreettiseen, niin muutkin työt käynnistyivät siitä kuin itsestään. Ja ei, tätä ei tietenkään pidä mennä yleistämään, tämä ei toimi miehillä kuin korkeintaan autossa, ja veneessä, ihan vaan naisväelle tiedoksi!


Tässä tuulilasin alta aukkoporalla porattu pala, paksuus runsaat 12mm.

Ensimmäisiä tehtäviä asioita oli isopurjeen nostinvinssin siirto mastolta kajuutan katolle, ja vinssinvapauttajien asennus, läpiviennit köysille tuulilasin alta, sekä taittoplokin asennus kannelle. No verhoiluthan oli jo aiemmin purettu pois tieltä, joten tilat oli suht hyvin esillä, ja homma helppoo ku heinän teko. Kuitenkin, pakko on myöntää, sai siinä muutaman mittauksen tehdä, ja hiukan sommitella niitä kilkkeitäkin siihen tuulilasin alle, ennen kuin kokonaiskuva kirkastui, mikä oikein tulee mihinkin, ja miten hoidetaan esim. läpivienti ikkunan alta. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, maston nostinvinssi (Andersen 10) sai luvan kelvata, uutta olivat ainoastaan vinssinvapauttajat (Lewmar), ja kannen taittoploki, sekä köysiläpiviennit.


Reikiä poratessa imuri oli hyvänä apuna, silti lasikuitupölyä riitti.

Vinssiä asentaessa joutui poistamaan muutaman vanerin, jotka on tehty kattoverhoilun tasaamiseksi, ja tietysti poraamaan reiät. Yläpuolelta normaali asennusreikä ja alapuolelta aukkoporalla vaneriin hiukan isompi reikä, jotta mukaan saa mahtumaan muutaman aluslevynkin mutterin alle. Työ itsessään on äkkinäistä ja reikää syntyy, mutta sen aukkoporan tyhjentämisessä meinasi taas olla kasetti koetuksella. Reiän poraamiseen saa kulumaan n.5 sekuntia, terän tyhjäämiseen sama minuutteina, jos edes riittääkään. Vinssinvapauttajissa samat kuviot, eli sovittelua, mittausta, ja reiän teossa samat aukkoporasulkeiset, ja asentaessa sikaa, sikaa, ja kerran vielä….


Kajuutan puolelta, tässä vinssinvapauttajat altapäin, taaempana vinssi. Päälle tulee vielä vaneri johon verhoiluvaneri kiinnitetään.

Tuulilasin alle olin hankkinut neljälle köydelle, 8 kpl köysiläpivientejä, kooltaan 14-16mm, eli sen paksuisen köyden siitä pitäisi läpi mennä. Lisäksi olin tuumaillut, että laminoin sisäpuolelle sähköputkea, ohjaimien väliin, jonka läpi köysi siis kulkee, ja hoitaa sitä kautta, ettei vesi pääse sisälle veneeseen. Sen verran tein muutoksia suunnitelmaan, että laminoinnin sijaan kiinnitin putket vaan sikaflexillä, koska putket eivät joudu minkäänlaiseen rasitukseen, tarkoitushan on vaan estää veden sisään tulo. No kuva kertokoon taas enemmän, kaunishan se ei ole, mutta kuka sitä katselee, tai edes näkee? Reiät taas aukkoporalla, ja pieni yllätys oli, että materiaalia oli n.12mm ellei enemmänkin. Ei taida tosta kohtaa ainakaan notkua! Oli pakko ottaa käyttöön myös ”raspi”, joka porakoneeseen liitettynä on lasikuidussa varsin tehokas, ja reikien avartaminen oli helppoa, mutta tietysti aivan hirveä pölyttäjä, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, imuri istuu käteen!


Sähköputket läpivientien välissä estämässä veden sisään pääsyn, ei niin kaunista, mutta...



Köysiläpiviennit kannelta, ja taittoploki asennettuna.

Lopuksi vielä taittoploki kannelle mastonjuureen, niin homma olisi tältä erää selvä. Siinä ainut ongelma oli useat sähköputket kattolaminoinnin sisällä. Eli pelko oli osua poratessa niihin, ja sillä tavoin aiheuttaa lisähommia jo muutenkin paisuneeseen remonttiin. No aikani mittailtuani, pähkäilin reikien osuvan viereen, ja kun en asiasta täyttä varmuutta mittaamalla saanut, niin pora käteen vaan, sillähän siitä selviää. Ja hyvinhän se meni, ei muuta kuin taittoplokia kiinnittämään. Hain varmuudeksi kaupasta hiukan isommat aluslevyt ruuveille, vaikka se taisi olla liioittelua. Asentaessa taas ”sikamähnää” sen verran, että tuntuu, ja lopullinen kiristys vasta seuraavana päivänä. Nähtäväksi jää onko plokin paikka oikea, ja kuinka köydet kulkevat läpivientien läpi vinssille, mutta senhän näkee vasta käytössä, kun riki on pystyssä. Kylmäharjoittelin muutaman köyden kanssa vetämällä ne läpi koko linjaston, ja ne ainakin tuntuivat kulkevan liukkaasti, joten en isommin odota ongelmia siitä koituvan.


Valmista!


Myös syksyllä aloitetut sarjat vinssien ympärillä saatiin vihdoin kiinnitettyä, ja valmiiksi.


Kaikkien ährätuhrien, ja omasta puolestani hyvää kevättä kaikille.


Lopuksi, kuten tuli aiemmin luvattua taas yksi kuva arkistoistamme, ja tällä kertaa vaimon valitsema, ja kuvaama. Kuva ei ole mistään elämysleiriltä, vaan kesämökiltä, tämä ihan vaan muistutukseksi, että jos sattuu joskus motivaatio veneilyyn hieman horjumaan!



Elämysleirillä!