torstai 9. huhtikuuta 2009

Ährätuhran kevätsirkus!

Viimeinkin. Kevät on tullut myös Raisioon, ja talvipeite ja kehikot on poistettu, ja on päästy jatkamaan projektia, sitä mikä syksyllä jäi… no jäi mihin jäi.



Reikien porausta aukkoporalla.

Ensi vilkaisulla veneessä kaikki näytti olevan niin kuin pitikin, eli talvehtiminen oli sujunut hyvin. Tavaroita salongissa hujan hajan, kun kiireessä lumien tultua lähdettiin, ja ajateltiin, että siellähän ne säilyvät. Miksi niitä kaikkia sieltä poiskaan kantamaan, muutenkin kaikki varastot ja sängynaluset ovat täynnä venetarvikkeita. Olin varautunut viettämään tulevan talvilomani venehommissa, ja ennen loman alkua oli vielä muutama päivä aikaa hiukan ihmetellä, mitä tässä nyt ensimmäiseksi ryhtyisi puuhastelemaan. Luulisi, että tähän ikään päästessä jo tietäisi, mitä ryhtyy tekemään, jos itse on tällaisen riippakiven itselleen ottanut, mutta ei, minä pyöriskelin veneessä ihmetellen, mistä nyt aloittaisi, ja mitä nyt oikein pitäisi tehdä. Pyörittelin käsissäni kaiken maailman ostamiani heloja, välillä työkaluja, sekä availin luukkuja muistaen, että toi tuolta pitäis laittaa, ja ennen kuin tekee tämän niin pitää hakea tuo jne. Meillä työpaikallani työkavereiden kesken tällaista hyörijää, joka viuhtoo edestakaisin saamatta mitään aikaan, saati valmiiksi, kutsutaan leikkisästi ährätuhraksi, ja minä olin jo tunnistavinani itsessäni moisen tyhjän nyhjääjän piirteitä.


Läpivientien sovitusta, ja "raspi" porakoneessa jolla oli helppo muotoilla ja avartaa reikiä.

Onneksi alitajunta pukkasi ratkaisua, vaikken sitä heti tahtonut huomata, nimittäin imurin pirulainen, oli jatkuvasti siinä tiellä melkein keskellä käytävää sisään menon kohdalla, ja oikein tarjosi itseään ratkaisuksi. No, johto seinään, ja infernaalisen metelin saattelemana aloitin imuroinnin. Ja kas ihmettä, lämmin hyvänolon tunne lipuu sisikuntaan… no ei, ei nyt kuiteskaan ;-) Mutta ajatukset kummasti jäsentyivät, kun sai tartuttua johonkin konkreettiseen, niin muutkin työt käynnistyivät siitä kuin itsestään. Ja ei, tätä ei tietenkään pidä mennä yleistämään, tämä ei toimi miehillä kuin korkeintaan autossa, ja veneessä, ihan vaan naisväelle tiedoksi!


Tässä tuulilasin alta aukkoporalla porattu pala, paksuus runsaat 12mm.

Ensimmäisiä tehtäviä asioita oli isopurjeen nostinvinssin siirto mastolta kajuutan katolle, ja vinssinvapauttajien asennus, läpiviennit köysille tuulilasin alta, sekä taittoplokin asennus kannelle. No verhoiluthan oli jo aiemmin purettu pois tieltä, joten tilat oli suht hyvin esillä, ja homma helppoo ku heinän teko. Kuitenkin, pakko on myöntää, sai siinä muutaman mittauksen tehdä, ja hiukan sommitella niitä kilkkeitäkin siihen tuulilasin alle, ennen kuin kokonaiskuva kirkastui, mikä oikein tulee mihinkin, ja miten hoidetaan esim. läpivienti ikkunan alta. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, maston nostinvinssi (Andersen 10) sai luvan kelvata, uutta olivat ainoastaan vinssinvapauttajat (Lewmar), ja kannen taittoploki, sekä köysiläpiviennit.


Reikiä poratessa imuri oli hyvänä apuna, silti lasikuitupölyä riitti.

Vinssiä asentaessa joutui poistamaan muutaman vanerin, jotka on tehty kattoverhoilun tasaamiseksi, ja tietysti poraamaan reiät. Yläpuolelta normaali asennusreikä ja alapuolelta aukkoporalla vaneriin hiukan isompi reikä, jotta mukaan saa mahtumaan muutaman aluslevynkin mutterin alle. Työ itsessään on äkkinäistä ja reikää syntyy, mutta sen aukkoporan tyhjentämisessä meinasi taas olla kasetti koetuksella. Reiän poraamiseen saa kulumaan n.5 sekuntia, terän tyhjäämiseen sama minuutteina, jos edes riittääkään. Vinssinvapauttajissa samat kuviot, eli sovittelua, mittausta, ja reiän teossa samat aukkoporasulkeiset, ja asentaessa sikaa, sikaa, ja kerran vielä….


Kajuutan puolelta, tässä vinssinvapauttajat altapäin, taaempana vinssi. Päälle tulee vielä vaneri johon verhoiluvaneri kiinnitetään.

Tuulilasin alle olin hankkinut neljälle köydelle, 8 kpl köysiläpivientejä, kooltaan 14-16mm, eli sen paksuisen köyden siitä pitäisi läpi mennä. Lisäksi olin tuumaillut, että laminoin sisäpuolelle sähköputkea, ohjaimien väliin, jonka läpi köysi siis kulkee, ja hoitaa sitä kautta, ettei vesi pääse sisälle veneeseen. Sen verran tein muutoksia suunnitelmaan, että laminoinnin sijaan kiinnitin putket vaan sikaflexillä, koska putket eivät joudu minkäänlaiseen rasitukseen, tarkoitushan on vaan estää veden sisään tulo. No kuva kertokoon taas enemmän, kaunishan se ei ole, mutta kuka sitä katselee, tai edes näkee? Reiät taas aukkoporalla, ja pieni yllätys oli, että materiaalia oli n.12mm ellei enemmänkin. Ei taida tosta kohtaa ainakaan notkua! Oli pakko ottaa käyttöön myös ”raspi”, joka porakoneeseen liitettynä on lasikuidussa varsin tehokas, ja reikien avartaminen oli helppoa, mutta tietysti aivan hirveä pölyttäjä, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, imuri istuu käteen!


Sähköputket läpivientien välissä estämässä veden sisään pääsyn, ei niin kaunista, mutta...



Köysiläpiviennit kannelta, ja taittoploki asennettuna.

Lopuksi vielä taittoploki kannelle mastonjuureen, niin homma olisi tältä erää selvä. Siinä ainut ongelma oli useat sähköputket kattolaminoinnin sisällä. Eli pelko oli osua poratessa niihin, ja sillä tavoin aiheuttaa lisähommia jo muutenkin paisuneeseen remonttiin. No aikani mittailtuani, pähkäilin reikien osuvan viereen, ja kun en asiasta täyttä varmuutta mittaamalla saanut, niin pora käteen vaan, sillähän siitä selviää. Ja hyvinhän se meni, ei muuta kuin taittoplokia kiinnittämään. Hain varmuudeksi kaupasta hiukan isommat aluslevyt ruuveille, vaikka se taisi olla liioittelua. Asentaessa taas ”sikamähnää” sen verran, että tuntuu, ja lopullinen kiristys vasta seuraavana päivänä. Nähtäväksi jää onko plokin paikka oikea, ja kuinka köydet kulkevat läpivientien läpi vinssille, mutta senhän näkee vasta käytössä, kun riki on pystyssä. Kylmäharjoittelin muutaman köyden kanssa vetämällä ne läpi koko linjaston, ja ne ainakin tuntuivat kulkevan liukkaasti, joten en isommin odota ongelmia siitä koituvan.


Valmista!


Myös syksyllä aloitetut sarjat vinssien ympärillä saatiin vihdoin kiinnitettyä, ja valmiiksi.


Kaikkien ährätuhrien, ja omasta puolestani hyvää kevättä kaikille.


Lopuksi, kuten tuli aiemmin luvattua taas yksi kuva arkistoistamme, ja tällä kertaa vaimon valitsema, ja kuvaama. Kuva ei ole mistään elämysleiriltä, vaan kesämökiltä, tämä ihan vaan muistutukseksi, että jos sattuu joskus motivaatio veneilyyn hieman horjumaan!



Elämysleirillä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti