sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Veneilevän kansanosan kevätkiimaa...


Kesä tulee jo, oletko valmis?


Muutama viikko sitten kun vietin talvilomani veneessä, ei telakalla juurikaan muita veneen kynijöitä näkynyt. Nyt sitä vastoin autoja pyörii, ja ihmisiä häärii pilvin pimein, aamusta myöhäiseen iltaan. Useita veneitä on jo laskettunakin, ja juuri se sai aikaan merkillisen paniikkihepulin meikäläisessä. Yhtenä päivänä veneessä katselin taas kaikkea keskeneräistä, ja ajattelin että ei, en tule tätä ikinä kesäksi kuntoon saamaan, jotain on nyt suunnitelmissa muutettava, muuten ei homma etene halutusti. Ajattelin myös niitä veneenrakentajia, jotka tieten tahtoen aloittavat vuosiakin kestäviä projektejaan, joissa pitkäjänteisyyttä vaaditaan hiukan eri mitalla, kun meikäläisen pikku freesauksessa. No kauaa ei parane antaa moisille aatoksille valtaa, vaan on puskettava eteenpäin, ja niinhän se taas meni, että kun vaan tarttuu toimeen, työ kiittää tekijäänsä.


Ensimmäisiä aloitettuja kohteita oli wc:n puoleisen ikkunaseinän verhoilun valmiiksi teko. Se kun jäi syksyllä pakkasten tultua tekemättä, ja oli verhoilun osalta se viimeinen este valmistumiselle siltä osin. Hieman myös pelotti ikkuna, joka on wc:n ja salongin erottavan laipion välissä, koska aikaisempien ikkunoiden poisto oli paikoitellen tosi hankalaa, ja tässä liikkumavaraa oli vielä vähemmän, juuri laipion takia. No itseasiassa juuri kyseinen ikkuna irtosikin kaikkein helpoimmin, ja vähimmällä vaivannäöllä. Se kyllä osin johtui myös vähäisestä tiivisteaineen käytöstä.


Koska aihetta on jo käsitelty aiemmin, tyydyn kuvin kertomaan, ja vain lyhyesti selostamaan mitä tehtiin.



Kehystä poistamassa, samalla selvisi myös miksi, ja miten ikkuna oli aiemmin vuotanut. Alakulmassa näkyy kohta, josta vesi sisään tuli, ja kehystä pitkin wc:n seinästä alas patjalle...



Perusteellinen puhdistus..., ainakin niin hyvin kuin olosuhteisiin nähden pystyy.



Uusi vuota seinässä, ja ikkunoiden aukileikkaaminen meneillään...



Ja taas sikailemassa!



Kehys paikoillaan, peitelista kiinni, ja homma on bueno!


Ja välillä muihin aiheisiin!


Hionta- ja lakkaustyötkin käynnistettiin taas ilmojen lämmettyä. Tässä työnäytettä salongista, lohdutonta vai mitä? Isot tasaiset pinnat on kuitenkin niitä, joita saa tehdyksi suht nopeaan. Käsin hionnan lisäksi apuna on jo toinen "hiontahiiri" joka imuriin liitettynä oli erityisen kätevä, koska sillä pääsee esim. kulmiin, ja pölyäminen oli lähes olematonta. Ensimmäisellä hiirellä alkaa tulla tunnit vastaan, ja hiontatulos on jo kehnohko, tosin kyllä sillä vielä jotain krouvimpia hommia tekee. Muuten hionnasta voisi todeta että työlästä, mutta siinä sentään näkee mitä on tehnyt, eli palkitsevaa siinä mielessä, kun välillä tekee päiväkausia töitä eikä näe mielestään mitään edistystä. Lakkauksesta voisi todeta, että yllättäen lakkaa on kulunut jo kolme purkkia, eikä vielä ole valmista. Tosin paljon on tehty useaan kertaan epäonnistumisten vuoksikin, mutta silti! Lisäksi yllätys on ollut joidenkin kohtien puhkihionnan esiin tulo. Eli joku muukin on lakkausta jossakin vaiheessa veneessä hieman uusinut, ja siinä samassa myös hionut, kuten minä, ja jälkensä myös jollain "väriaineilla" yrittänyt peittää. Nyt ei sitten enää ole paikoin mitään hiottavaa, vaan jalopuuviilun alta alkaa paljastua vaaleaa vaneria, onneksi sentään aika vähän tällaisia löytöjä on tullut vastaan.


Päälaipio salongissa käsittelyssä...


Myös uusien mittarien asennus aloitettiin. Mittarit olin talven aikana jo valmiiksi kytkenyt, ja asentanut alustaansa. Tarve oli vain tehdä anturille reikä keulaan, kiinnittää, ja tuoda johto laitteille. Vanhaa anturinreikää en halunnut käyttää koska se oli kölin vieressä, ja sijainniltaan kyseenalainen. Uusi sijaitsee keulassa ja on suoraan keulapunkan välipalan alapuolella, tämä niille uteliaille tiedoksi, jotka saman asian kanssa joutuvat pähkäilemään. Johdolle luonnollinen reitti löytyi kuin itsestään, ja sähkötauluun asti homma meni muutamassa minuutissa. Käyttämällä olemassa olevia sähköputkia, joissa kaapelin saa helposti kulkemaan homma hoituu helposti, ainoastaan viimeinen 1.5m pätkä sähkötaululta mittareille tuotti jonkinsortin tuskaa, mutta menihän sekin kun vaan jaksoi yrittää. Näinkö äkkiä sitä unohtaa kuinka ...tanan paskamaista se olikaan;-)


Anturin reikä porattuna, ja holkin sovitus meneillään...




Anturi ulkopuolelta...



Ja tässä anturin porauksesta jäänyt palanen Targaa, kyllä materiaa ainakin riittää...



Sähköt päällä ekaa kertaa, ja olihan se pakko käydä "ropelia" pyöräyttämässä. Lokiin maks. nopeudeksi 9.20 solmua, tosin jäänee haaveeksi oikeassa elämässä, vai onko joku Targan saanut edes hetkellisesti surffiin?



Tuulta 17m/s, vene kulkee vinossa, mutta... hetkinen hei, tuollahan on myös horisontti vinossa... Eli edellisestä pikkuisen paremmaksi, nyt tuulimittarikin paritettuna, ja hiukan käsin autettuna. Tällaisia lukemia joutuu kyllä joskus katsomaan oikeastikin.


Mittaristo on Silvan NX sarjaa (startpack 3), ja nähtäväksi jää miten oikein pelittävät. Edullinen hankintahinta agressiivisten kampanjoiden myötä sai minut ko. vermeet hankkimaan. Tuulimittari on siis langaton ja se olikin eräs syy ko. tuotteen hankintaan. Anturi keulassa taas on ns. triducer, eli loki, kaiku, ja lämpö kaikki samassa paketissa. Miksi sen valitsin, en oikein kunnon perustetta osaa sanoa kuin, että vain yhdellä reiän poraamisella selviää asennuksesta, mutta kalliiksihan se tulee uusia, jos tarvetta ilmenee. kokemuksia kerrotaan kunhan niitä kertyy.


Seuraavalla kerralla kuvia jo valmiista verhoilusta, ja laiturista (uimataso) ym.



Se on vuokkojen aikaa nyt, tässä korviketta jos ei itse ehdi metsäretkiä tekemään...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti