lauantai 23. toukokuuta 2009

Kiirettä pitää, mutta kyllä jo aika ajoin naurattaakin...

Olkoon tällä kertaa lyhyenläntä kirjoitus, runsaalla kuvituksella. Tässä siis muutama kuva päivää ennen vesillelaskua, ja itse vesillelaskusta.


Suuri kiitos Anssille avusta, itse en tuonne olisi mahtunut. Homma tuli kunniakkaasti hoidettua, ja kerralla kuntoon.

Eli lyhyesti, kun veneen vesille saanti tuli ajankohtaiseksi, niin tärkeimmät kuntoon saatavat työt oli lämppäri, sähköt alkoivatkin olla jo suht ok! Lämppäriä laittamaan värväsin kaverini Anssin, joka kokonsa puolesta mahtui istumalaatikon luukusta sisään vaihtamaan uutta äänenvaimenninta, joka olikin taas kalliimpi investointi mitä alunperin piti, mutta ajattelin taaskin, että kyllä käyttömukavuudestakin jotain pitää olla valmis maksamaan. Ja hyvä niin, ostamani pakoputki/äänenvaimennin on kyllä hiljainen vanhaan nähden, mutta se vanhahan olikin todennäköisesti jokin muu kuin Webaston tai Eberin putki, ja oli muuten täynnä jotain valkeaa jauhetta, jonka tulkitsin asbestiksi! Oli tai ei, niin Eberi pelitti hienosti putken vaihdon jälkeen, eikä minkäänlaisia käyntihäiriöitä enää esiintynyt. Paloilman, jota laite tarvitsee, pitäisi olla suht puhdasta, vaikkei se nyt niin hirveän kronkeli siitä olekkaan, mutta kun savua vuotavista putkista tulee riittävästi poltettavaan ilmaan mukaan, niin poltto kyllä häiriintyy. Tosin sitä ennen kyllä häiriintyy jo omistajakin =)

Kuvassa uuden eristeen asennusta, joka jo on loppusuoralla. Pakko on sanoa, tosi hankalaa, vaikka konehuoneessa on tilaa, niin ei sinne oikein peräkulmiin kuitenkään yllä mistään.

Lisäksi vaihdoin lämminilmaputkien ympärille miten kuten kiedotut onnettomat solumuovi/naruviritykset, jotka oli kiinnitetty lämpöhäviöiden estämiseksi. Olisi pitänyt ottaa kuva niistäkin, mutta...

Tässä siis saarivaltakunnasta tilattu ihme-eriste. No aika näyttää!

Tilalle laitettiin briteistä tilaamani thinsulate eristettä, joka pitäisi olla testien mukaan hyvää, mutta jahka taas saadaan käyttökokemuksia niin kerrotaan lisää. Itse eristeen vetäminen putken päälle on paljon helpompaa, kuin esim. Wallaksella käytössä oleva muovipäällysteinen lasivilla. Tavara myydään 75 cm:n pätkissä, josta toinen pää on ommeltu, ja vedetään asennettaessa aina hiukan toisen yli, eikä välttämättä tarvitse mitään kiinnitystä.

Tässä valmista kaikin puolin. Eristetty ja äänenvaimennin vaihdettuna, ensikokemukset ainakin olivat positiivisia.

Myös pikku midinette on käynyt ahkeroimassa, tuloksena verhoja, hyttysverkkoja ym. kankaisia säilytystaskuja.

Surr, rurr, rrrrr, jne. Valmista syntyy, kun osaa!


Tässä mallia hyttysverkosta...


Tässä sovitellaan jo verhoja paikoilleen.

Loput kuvat ovatkin vesillelaskusta, sen valmistelusta, sekä tietysti jotain uutta, mikä meikäläistä ainakin säväytti, kun sen ekan kerran näki. Tuumikaa itse!

Pohjaan "Blakesia" runsaasti ohennettuna, kuten ennenkin...


Tää on kyllä hieno. Sääli että se on veden alla =)
Volvon kolmilapainen taittolapapotkuri asennettuna juuri ennen vesillelaskua.


Sama aukiasennossa.

Sitloodakin on siivouksen jäljiltä niin "puts blank", että!

Jaahas, ei liene epäselvää että se on kippari joka siinä tärkeänä pönöttää, kun Pasi aloittaa Elviiran matkaa veteen...


Vettä sataa, mutta jostain syystä sitä ei niin huomaa. Naurattaa vaan!


Köli kastuu, siitä se alkaa...

Turvallisesti omalla paikalla, kapu patsastelee edelleen säähän nähden hiukan liian ilomielisena, no eiköhän se hymy vielä hyydy.
Kun nyt ei ole kevennyskuvaa kiireen takia valittuna, niin menköön sarja sisäkuvia siivouksen jälkeen, uusilla patjoilla höystettynä. Itse kieltäydyin menemästä sisään ennen kuin vaimo oli saanut patjat ym. vermeet sisään, mutta kun sinne menin, niin!
Eiköhän kuvat kertone tarpeellisen!


Takaruffin uudet patjat, huomaa että patjoihin voi nyt myös pedata vuodevaatteet, mikä ennen ei olisi onnistunut, eli patjat on leikattu eritavoin kuin ennnen.

Salongista, pientä optimismia, nyt jo mausteet hyllyssä =)


Lisää patjoja, erittäin hienot ja hyvin istuvat patjat. Myös matto on uusi.

Hiukan lähikuvaa. Hmmm... melkein sanattomaksi veti meikäläisen kun ensikerran astuin sisään veneeseen. Tuntui että kaikki se työ mitä tehtiin oli tosiaan vaivan arvoista, kun näki lopullisen tuloksen. Ei paljoa kivistänyt sillä hetkellä!


Kaikki sopi just, eikä melkein. Hienoa!
Patjat Elviiraan on valmistanut
Kangas ja Patjatalo, puh. 044 749 3888
Tässä tämä tälläkertaa, jos ennen lomia vielä ehditään jotain kirjoittaa, niin mastohommissa toivon mukaan ollaan ja saadaan se uusi purjekin hilattua ylös.
Siihen asti, mukavaa kesää kaikille!

torstai 14. toukokuuta 2009

Periksianto, nöyrtyminen... ja kaipuu paskalahdelle

..mä mitään periksi anna! Siirrän vaan tehtäväksi jonnekin, hmm... tulevaisuuteen.


Tähän on tultu, takki tyhjänä oli tehtävä tilit selväksi kropan ja myös oman jaksamisenkin kanssa. Eli on pakko myöntää, alkaa paukut olla aika finaalissa ja katse haikailee tämän tästä kirkkaana kimmeltävälle Raisionlahdelle (oi kuinka runollinen ilmaus sille kauhealle paskalahdelle). Ja kun vielä kateellisena kuuntelee kavereiden venejuttuja niin...


Raisionlahti...

Joten syytä on vissiin heivata tahtia ja nöyrtyä tältä erää, jotta edes lomalle pääsisi suht järjissään, sillä eihän tämä mitään pakkopullaa pitänyt olla ;-)
olen nimittäin päättänyt, että jollei tämä ole mieluisaa, ei sitä pidä tehdäkään. Tekee vain silloin kun se mukavalta tuntuu.


Maasähkökeskus löysi paikkansa karttapöydän alta...



ja siihen kytkettynä Mastervoltin IVO 12/10 laturi


Jääkaappitalkoissa selkää tuli siis kiusattua siihen malliin, ettei oikein minkään asian tekeminen tahdo nyt onnistua. Jäykkyyttä nimittäin riittää, siis selässä. Tekemistä olisi silti vielä vaikka kuinka, mutta päätös keskittyä nyt vain veneen vesillelaskukuntoon saattamiseksi lienee oikea.
Jääkööt loput hommat tehtäväksi sitten joskus... Muutenkin olisi ehkä pienen välitilinteon paikka, sillä paljon on kokemuksia kertynyt ja osasta asioita ajattelen ehdottomasti toisin kuin aloittaessa.



Syksyllä aloittaessa, homma eteni jokseenkin kiitettävällä tahdilla ja vastoinkäymisiä ei ollut nimeksikään (oi autuas, miten sitä tosiaankin voi unohtaakin kaiken). Päätös jatkaa keväällä kelien lämmettyä oli lähes itsestään selvä, eikä esim. lämpimän hallitilan vuokraaminen oikein käynyt mielessäkään, tai sanotaanko etten sitä kovin vakavasti harkinnut syystä, että ajattelin ajan kyllä riittävän keväällä. No, toisin nyt siis kävi, mutta ei se onnistuminen nyt niin kaukanakaan ollut. Pakko on kuitenkin myöntää että ne muutamat talvikuukaudet jotka oltiin pois veneeltä olisivat sisällä hallissa tehneet hommasta helpomman, myös oman jaksamisen, sekä kiireen osalta ja näin jälkiviisaana olisi varmasti ollut kannattavaa. Nyt painotus oli parissa tiiviissä jaksossa syksyllä ja nyt keväällä. Tosin muistan itse sanoneeni, etten aio ottaa mitään stressiä, jos ei vene valmiiksi tulekkaan, mutta tarkoitinko etten laske sitä vesillekkään... hmm, no tokkopa sellaista on minulta kuultu.



Myös starttiakun pääkytkin tuli vaihdettua, vanha olikin...



yllätys yllätys, DDR:ssa valmistettu laatutuote, eikä kestänyt ihan kolmeakymmentä vuottakaan ;-)


Toinen asia jonka muuttaisin olisi töiden parempi jäsentäminen. Mitä teet milloinkin ja missä järjestyksessä, sillä se vaikuttaa aina useisiin muihinkin asioihin. Peräänkuulutan tässä jonkinlaista "noudatettavaa" työsuunnitelmaa, jossa jo etukäteen pyritään huomioimaan mahdolliset kohdalle siunaantuvat ongelmat. Ei siis riitä että panee asioita paperille listaksi, mitä aiotaan tehdä, vaan missä järjestyksessä, paljonko arvioit aikaa kuluvan jne. Tämän noudattaminen käytännössä onkin sitten tämänkaltaisissa projekteissa jo vaikeammin hallittavaa, varsin kun tekijöitä on käytännössä vain yksi, niin ja tietysti vaimo krhm.. ;)



Myös vanha lokianturin reikä muistettiin korjata, uusi potkuri laitetaan sitten lähempänä vesillelaskua.

Miten tämä sitten näkyy käytännössä? Niin kauan kun oli kolme kajuuttaa mitä laittaa, ei oikein mitenkään. Voit yhden työn valmistuttua vain siirtyä toisaalle tekemään jotain muuta, eikä edes välttämättä sitä samaa mitä teit juuri edellisessä kohteessa. Kun keula ja perä olivat lähes valmiit, kaikki toiminnot siirtyivät salonki/pentteri ja wc akselille, kaikki periaatteessa samaa tilaa siis, jolloin edellä kuvatun kaltainen toiminta ei enää onnistukkaan. Otetaan nyt esimerkiksi se jääkaappi. Olin jo lakannut käytännössä koko veneen sisältä, en aivan valmiiksi, mutta lähes kuitenkin. Siinä punnertaessa sen kaapin kanssa, kolhin ja naarmutin tietysti useita juuri lakattuja pintoja. Näin ollen sain uusintalakata monta kohtaa kahteen, tai jopa useampaan kertaan. Ja kun olet juuri lakannut, et voikaan enää tehdä oikeastaan mitään muuta samassa tilassa. Jääkaappi olisi siis pitänyt asentaa lähes ensimmäiseksi, vetää sähkösyöttö vain liittämistä vaille valmiiksi, jolloin se olisi loppupeleissä, kun muitakin sähköjuttuja kytketään, mennyt siinä samassa. Nyt se teki siis tyhjäksi jo aiemmin tehtyä, sekä ajallisesti, että estäen käytännössä tilan muun käytön, eli syy johtaa seuraukseen jne.


Mitä sitten jäi tekemättä, tai mikä muuttui matkalla?


Sisätilat ja lakkaaminen, lienee se harmittavin asia, eli sitä riittää vielä tulevaisuudessakin.
Eipä silti minä kyllä pidän siitä, toisin kuin hiomisesta (siksi kai saankin lakata niin moneen kertaan). Tarkoitus oli päästä tilanteeseen, jossa olisi vain pientä ylläpitolakkausta kausittain. Nyt esim. pentteri on lähes kokonaan laittamatta, ja tältä kaudelta todennäköisesti jääkin, sekä jotkin muutkin kohdat on sen verran kiireesti vedelty että uusiksi menee, ehkä!



Ihan pakko on pistää päätä pensaaseen ku hävettää, muut vaan on "kroposnikkareita" ja minä ite joku oikee, mikälie...

Sähköt. Kaikki sähköön liittyvä jäi vaiheeseen. Aurinkopaneeli, teline sille, akut ja niiden säilytystila, sekä kaikenlaisten vanhojen risukasa kytkentöjen purku. Uusinta "tarvittavilta osin" on siis näin vanhassa veneessä lähes vitsi. Niin nytkin, eli kaiken maailman "kroposnikkareiden" kädenjälkiä 25 vuoden ajalta saan todennäköisesti ihmetellä vielä pitkään (ai, jai... mahtaakohan nyt napsahtaa omaan nilkkaan tällainen toisten tekemisten irviminen). Tosin, on sanottava että kaikki laitteet toimivat, eli mitä tässä sitten oikein valitat! Tämä sähkö-osio pitäisi kyllä muuttaa tehtäväksi kaikki uudestaan, jos suinkin mahdollista. Paljon on nimittäin muuttunut 25:ssä vuodessa sähkön osalta, eikä esim. tämä volvomiesten (auto) perinteinen hokema, "eikös se ole tehtaalla valmiiksi asennettu" päde, ainakaan enää tämän päivän veneissä, edes niissä paremmissa. Targassakin on koko vene hienosti putkitettu, sekä alkuperäiset johdot hyvin värein merkitty, oikein kuvat ja kaikki, mutta aika vaan ajaa kaikesta auttamatta ohi. Kun vielä vastaan tulee sen seittemän abikon hyppyreppu kytkentää, alkaa noro selkärangassa valua pelkästään pelosta. Ota niistä sitten selvää, aivan toivotonta. Niin ja joku muu ennen minua ei ole tainnut ymmärtää aina niitä putkituksiakaan käyttää, että siltä pohjalta.



Kuva pistopunkan katosta, ilman katon ja päädyn verhoilulevyä. Jaaha, mitä tästäkin sanoisi. No ei tilanne ihan näin paha ollut, sillä oli johdot kutakuinkin sentään niputettu mikä tekee sen kyllä siistimmäksi. Kuvasta kuitenkin näkee esim. sen, että sähköputki olisi johdoille valmiina, mutta mitä turhia niitä käyttää, siitä laipion raosta vaan...


Eeberi tässä vielä odottelee pakoputken vaihtoa ja uusia eristeitä lämminilmaputkiin. Sekä tietysti kirjoittajalta notkeampaa kuntoa, että tonnekin laatikkoon mahtuu, tai sitten on vaan pyydettävä kaverit hätiin.

Lämmityslaite. Siinä vasta pulmaa pitemmälle ajalle. Eberin lämppäri on asennettu istumalaatikossa olevaan säilytystilaan, ja ensiksi harmia aiheutti savua vuotavat putket, mutta myös pakoputken runkoläpivienti veneen kyljessä jäi mieltäni jäynäämään. Ajattelin nimittäin siirtäväni sen muualle, eli peräpeiliin, koska se siellä aiheuttaisi vähiten haittaa. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen ja taas oli otettava hattu kouraan ja nöyrryttävä. Jos eberin aion pitää, pakoputken kokonaismitta ei voi ylittää 2 metriä. Piste. Putki olkoon nyt siinä kyljessä, mutta tutkinta on kesken, ja voitte olla varmoja että jotain sen suhteen tapahtuu tulevaisuudessa. Minä kun olen totuttanut niin itseni, kuin perheeni webaston myötä kuivaan ja lämpimään veneeseen, jo ajatuskin huonompaan suuntaan nostaa karvat pystyyn meikäläisen niskassa. Vaihtukoon sitten vaikka koko lämppäri muuhun merkkiin (no ei sentään wallakseen). Viimeisin ajatus olisi laittaa lämmityslaite konehuoneeseen. Eberin kanssa se ei onnistune mutta katsotaan mitä keksitään... myös hyviä ideoita otetaan mielellään vastaan.


Pääkytkimet takaa, muitakin kuin päävirtajohtoja tulee vähän kaikista ilmansuunnista ja menee ties minne...

Septitankin suurennus.
Taitaa jäädä tältä kesältä tekemättä, koska näinkin kyllä pärjätään.


Läpiviennit.
Osa näyttäisi olevan vaihdettu ja osa ehkä alkuperäisiä, mutta haluaisin nekin kaikki vaihtaa. Siihen vaan pitää varata aikaa, sillä muistan jo ihan entuudestaan, että kun ne ovat hankalassa paikassa ei irrottaminen kovin helppoa ole, eikä tietysi uudenkaan asentaminen.


Nyt pistetään hiukan kesäisempiä kuvia, eikä niitä ainaisia paatin remonttiraiskioita (raiskio = pilallehakattu metsä, toim. huom! ). Todennäköisesti tämä kuva tuo monen mieleen hienoisen bensan tuoksun, Briggs & Strattonin lempeän pärinän, kun ruohonleikkurilla kaappaa tuosta aika siivut...

Seuraavaksi, jos vielä ehditään ennen lomia, saatte todennäköisesti nähdä veneen jo vedessä ja välillä kuvia ilman niitä ainaisia työkaluja. Niin ja jos oikein onnistaa, niin Hauteran Pekan tekemän uuden radiaalileikatun genuankin. Sitä tässä ainakin itse odotan jo melkein sydän pampaillen, sillä muistan edellisestä veneestä vielä sen tunteen joka tuli, kun Pekan tekemä uusi purje ensikertaa sai tuulta siipeensä... huh, on se vaan niin hienoo!!!


Toivottavasti taaskin.


Ja lopuksi kukkaruukkuja Tammisaaresta, kaiketi ravinteetkin valmiina, ainakin kukat on komeita. Mukava veneilykaupunki.

torstai 7. toukokuuta 2009

Kylmästä tuskaa, plotteri, ja erään vesihanan tarina...

Joskus kaikki vaan ei mene niin kuin suunnittelee, ja jotkut asiat kertakaikkiaan imee mehut miehestä niin, ettei jaksa vähään aikaan yhtään mitään, ja toisinaan omat valinnatkin alkavat välillä epäilyttää.


Aloitetaanpa nyt vaikka kertomalla erään vesihanan tarina. Siitä ei luulisi jutun juurta saavan syntymään, ei niin millään, mutta jotenkin minä senkin sain sössittyä niin, että meinasi meikäläisen kasetissa nauha loppua taas sen viimeisen kerran. Osa menee tietysti iän tuoman kankeuden piikkiin, sekä fyysiseen kokoon joka aiheuttaa harmistusta ahtaissa tiloissa, mutta ei se kuitenkaan kaikkea selitä. Joka tapauksessa parin päivän ajan tämäkin minua piinasi, ja seisotti muita "tärkeämpiä" töitä tehokkaasti.



Tällainen komistus siinä ennen oli ja vastaavaa etsittiin tilalle. Kukkaro teki kuitenkin tälläkertaa ratkaisun omistajansa puolesta.


Kävi nimittäin niin että syksyllä veneen jo ollessa ylhäällä, huomasin vesihanan juuresta tihkuvan hiukan vettä hanaa käytettäessä. En sitä niin suurena asiana osannut pitää, mutta kun keväällä ajattelin sillekin muutaman ajatuksen uhrata, ja avata, vaihtaa ehkä jonkun tiivisteen, niin sehän levisi käsiin kuin "jokisen eväät". Silloin myös selvisi, että hana on meikäläiseltä jokseenkin pääsemättömissä. Turkilla (veneen lattialla) pitkittäin maaten, toinen olka jotenkin allaskaapissa sai jonkinlaisen kosketuksen hanan kiinnitykseen, mitään en tietysti nähnyt sehän on selvää, eli käsikopelolla ykskätisenä mentiin. Mikään omistamani työkalu ei myöskään tuntunut sinne sopivan ja ajattelinkin sen olevan jonkun pygmin asentama, joka nyt jossain palmun alla drinksua siemaillen, hyvillä mielin naureskeli, muistellen aikojaan suomalaisella veneveistämöllä. No pitkälti sisulla ja pirunmoisella suuttumuksella sain kuin sainkin "nylpittyä" hanan auki, ja luulin homman olevan voiton puolella, mutta ei. Seuraavana päivänä ajelin aamulla Bauhausiin ajatuksena mennä, ja ostaa samantapainen hana kuin alkuperäinenkin, ainoastaan hiukan nieleskelyä aiheutti hanojen hinnat. Olin vissiin elänyt jossain umpiossa muutaman vuoden ja hinnat olivat jotain aivan muuta mihin olin varautunut. Siispä pistin hanat ja hinnat uuteen arvojärjestykseen ja autoilin Biltemaan, jossa muistin painevesihanan olleen kohtuu edullisesti hinnoitellun. No kauppojen synnyttyä, kiireellä asentamaan, ja yllätys yllätys, mikään ei taaskaan sopinut, sujunut, eikä onnistunut. Olin jo heittää koko hanan kauas metsään, ajatellen että tässä nyt mitään painevesiä tarvita #¤%kele, mutta vein sen kuitenkin seuraavana päivänä töihin, ja onneksi työkavereiden konsultaatiolla ratkaisu kunnialliseen toteutukseen löytyi kuin löytyikin. Koska tapa jolla hana oli tarkoitus alunperin asentaa oli käytännössä mahdoton, niin hanan juureen tehtiin laippa, jossa oli kiinnitys reijät, joka kiristettiin hanan omalla kiinnikkeellään laippaan ja se ruuveilla kiinni pöytälevyyn. Yksinkertaista, toimivaa, ei ehkä kaikkein kaunein, mutta who cares... ainakin se toimii!


Modattu ...teman hana. Ei paljoa vesihanat tälläerää enää innosta, kunhan sitä vettä vaan pyydettäessä tulee...


Seuraavakaan tarina ei niin mieltä ylentävä ole. Kertoo vissiin jotakin kirjoittajastaan. Kyseessä uusi jääkaappimme, joka jo syksyllä hankittiin. Targassa jääkaapin paikka on jokseenkin hankalasti toteutettu salongin punkan alle. Juu tiedän, ei se nyt niin hankala ole kun siihen tottuu, mutta kuitenkin. Eikä siinäkään muuta ole kuin käyttö hankalaa. Nosta patja, nosta kansi, ja jonka jälkeen meillä vielä jääkaapin kansi erikseen, hmmm ei siis ole oikein ajatuksenakaan toimiva. Osassa veneitä jääkaappi on sijoitettu karttapöydän alle, mikä tosin vie jalkatilat siitä, muttei se niin suuri haitta liene. Tämä näin jälkikäteen ajatellen olisikin ehkä se fiksuin paikka. Perustelen tämänkin taas sillä, että säilytystiloja on kovin niukasti, ja edelläkuvatussa tavassa sitä ei hukata lainkaan, vaan tavallaan saadaan lisää säilytystilaa jääkaapilta vapautuvasta punkasta.





Tässä irrotellaan vielä vanhoja vermeitä...


Meillä kuitenkin jo syksyllä keksittiin, netissä tietysti taas notkuen, että on olemassa vetolaatikkomallisia jääkaappeja jotka saattaisivat sopia vanhan tilalle helposti. Just just! Jälkikäteen minäkin huomaan sanan helposti! Aikani mittailtuani muutama sopiva löytyikin ja kaupat syntyivät 36l kaapista, jonka piti mennä heittäen paikoilleen, hiukan sähköa perään ja homma on bueno. Kaikki varmaan arvaavat jo, että ei se tietenkään taas toiminut niin kuin olin ajatellut. Aikani piirustuksia katseltuani ja mittailtuani punkan päätyä, otin poran, tein alkureijät, jonka jälkeen nytkyllä aukko, jota mittausten jälkeen katselin että ok. eikun kaappia sovittamaan. Kaappi sylissä punnersin ja väänsin, sekä tietysti hikoilin sitä kohti aukkoa ja ajattelin sen menevän vinosti sisään ujuttamalla helposti. Sen jälkeen sovittelisin sitä uudestaan tarkemmin tehdäkseni sopivat tuet ym. kiinnitysvermeet, ja se olisi siinä. No eihän se mennyt, eikä enää tullut uloskaan, vaan olin sen saanut juntturaan sinne sisään, eikä ollut mitään saumaa saada sitä enää edes ehjänä ulos. Ei edes kompressoria purkamalla koska kaikkiin ruuveihin en enää pääsisi käsiksi. No tuskaillessani siinä huomasin myös selkäni nitkahtaneen siinä tiimellyksessä ja mieliala huiteli aivan pilvissä kuten arvata saattaa. No seuraavana päivänä vaimo avuksi, ja uutta yritystä kehiin. Vaimon "voimakkaalla" avustuksella saatiinkin kaappi taas liikkeelle, ja hivutettua sentti sentiltä kolostaan ulos.



Kaappi on jo käynyt kolossaan, kuten kuvasta huomaa, on useampiin nostoihin jo varauduttu laittamalla liina kaapin ympäri... niin ja kaappi siis ujutetaan tuolta päältä ja ikäänkuin takakautta koloonsa.


Tämän jälkeen yksissä tuumin ihmettelimme mikä hommassa meni oikein pieleen. Mittasin aukon uudelleen, se oli kuten asennuspiirustuksissa pitikin, itseasiassa n. 5mm suuntaansa isompikin, eli toleranssia piti riittää. Jossain oli siis virhe, tai olin tehnyt jotain väärin. Mittasin myös kaapin ja siinähän se! Kaapin ulkomitat olivat isommat kuin asennuskuvissa sahattavan aukon koko. Näin toimii fiksuista fiksuin, se katsoo vain kuvia. En tietenkään kironnut, enkä noitunut, vaan suhtauduin asiaan tyynesti kuten aina kohdatessani vastaavanlaisia vaikeuksia, (onneksi käsiini ei osunut mitään, no... uskokoon ken elää ;-)

Tässä tehdyt tuet kaapille ja yksi kiinnikkeistä sisämuottiin.

Loppu häämöttää jo, listoja kiinnittämässä kaapin ympärille. Kuvassa oikeassa kädessä näkyvä "testivoittaja" on muuten juuri niin huono kuin arvata saattaa, en ainakaan kellekkään suosittele.


Seuraavana päivänä jatkoin taas asennusta ja nyt tuntui viimeinkin, että kyllähän tämäkin taas tästä kuitenkin lutviutuu. Aikaa vaan kuluu tämänkaltaisissa asioissa aivan liikaa, ja jos tästäkin pitäisi esim. palkkaa saada, tai tiliä jollekin tehdä, ei näitä voisi kenellekkään asennettavaksi viedä, ihan oikeasti! No asensin kunnon tuet kaapille ja kiinnittelin sitä, kun huomasin ettei koko punkka ollut missään kunnolla kiinni. En tiedä miten se on alunperin tarkoitus ollut olla, mutta minä kuitenkin kiinnitin sen sisämuottiin ruuveilla kiinni monesta kohtaa, eikä sen jälkeen enää esim. wc:n laipio heilunut ja nitissyt niin paljon kuin ennen. No kaappi oli kuitenkin paikoillaan ja sopi paikalleen kuin nenä päähän, ja vetolaatikko tuntui taas ajatuksenakin hyvältä. Mutta epäuskon siemen oli kylvetty taas, että tuleekohan tämä ikinä valmiiksi, kun aikaa haaskaantuu moisiin "päivänselviin" asennuksiin useita päiviä?


Valmista... melkein, vain sähkö puuttuu.


Ja tältä se näyttää luukku kiinni. No on se nyt ihan jees, mutta harkitsisin kyllä kaksikin kertaa, jos se vielä pitäisi sinne punnertaa.


Lopuksi jotain onnistunuttakin. Eli olin talven aikana mallittanut valmiiksi karttaplotterin jo paikoilleen mittaritauluun ja myös kiinnitykset siihen. Asentamisessa ei pitänyt olla mitään epäselvää, eikä tarve ollut kuin saada sähköä laitteelle ja kytkeä itse laitteeseen. Plotterissa on ulkoinen antenni, jonka olin ajatellut viedä luukkutallin päälle ja tuoda johdon tallissa laitteelle. Muutin kuitenkin suunnitelmaa, kun koitin laitetta ja antennia yhdessä. Toimi hyvin tuulilasin altakin, ja päätinkin siltä istumalta, että kokeilen tämän kesän miten se siinä pelittää. Eli jos myöhemmin huomaan jotain niin saan sen vielä muutettua alunperin suunniteltuun paikkaansa.



Plotterille johtoja vetämässä, kuvassa myös langattoman tuulimittarin ohjainyksikkö.


Ainoastaan tallista johon mittaritaulu kiinnitetään jouduin hiomaan muutaman sentin "kuitua" koska huomasin, että luukku ei kulkenutkaan enää jouheasti kuten ennen, koska paneeli painoi sitä hieman. Tämän jälkeen uusi yritys ja se oli siinä, kaikki toimi kuten pitikin ja jotain valmistakin saatiin siis aikaiseksi ilman isompaa ähellystä. Plotterin merkistä, hankinnasta, ja valinnasta en välitä ainakaan tässä yhteydessä sen enempiä paasata, kunhan totean että kerätään kokemuksia tämä kesä, ja katsotaan onko ja/tai jääkö jotain kerrottavaa. Jos kuitenkin joku tietoa ko. mallista haluaa, ja miksi siihen päädyin ottakoon sähköpostilla yhteyttä, niin kerron kyllä miksi sen päädyin hankkimaan.



Plotteri paikoillaan ja Raisionlahdella näemmä ollaan. Antenni siinä yläpuolella, ainakin nyt kokeeksi...






Mutta huh huh, eiköhän sitä taas siinä ollutkin vääntöä ihan tarpeeksi. Toivotaan että ensikerralla on jotain hiukan positiivisempaa kirjoitettavaa...


Hiukan luonnon omia taideteoksia, tämä Nauvosta, sen on sittemmin ihminen jo hävittänyt (potkinut päreiksi), harmi... onneksi on sentään kuva jäljellä.