torstai 7. toukokuuta 2009

Kylmästä tuskaa, plotteri, ja erään vesihanan tarina...

Joskus kaikki vaan ei mene niin kuin suunnittelee, ja jotkut asiat kertakaikkiaan imee mehut miehestä niin, ettei jaksa vähään aikaan yhtään mitään, ja toisinaan omat valinnatkin alkavat välillä epäilyttää.


Aloitetaanpa nyt vaikka kertomalla erään vesihanan tarina. Siitä ei luulisi jutun juurta saavan syntymään, ei niin millään, mutta jotenkin minä senkin sain sössittyä niin, että meinasi meikäläisen kasetissa nauha loppua taas sen viimeisen kerran. Osa menee tietysti iän tuoman kankeuden piikkiin, sekä fyysiseen kokoon joka aiheuttaa harmistusta ahtaissa tiloissa, mutta ei se kuitenkaan kaikkea selitä. Joka tapauksessa parin päivän ajan tämäkin minua piinasi, ja seisotti muita "tärkeämpiä" töitä tehokkaasti.



Tällainen komistus siinä ennen oli ja vastaavaa etsittiin tilalle. Kukkaro teki kuitenkin tälläkertaa ratkaisun omistajansa puolesta.


Kävi nimittäin niin että syksyllä veneen jo ollessa ylhäällä, huomasin vesihanan juuresta tihkuvan hiukan vettä hanaa käytettäessä. En sitä niin suurena asiana osannut pitää, mutta kun keväällä ajattelin sillekin muutaman ajatuksen uhrata, ja avata, vaihtaa ehkä jonkun tiivisteen, niin sehän levisi käsiin kuin "jokisen eväät". Silloin myös selvisi, että hana on meikäläiseltä jokseenkin pääsemättömissä. Turkilla (veneen lattialla) pitkittäin maaten, toinen olka jotenkin allaskaapissa sai jonkinlaisen kosketuksen hanan kiinnitykseen, mitään en tietysti nähnyt sehän on selvää, eli käsikopelolla ykskätisenä mentiin. Mikään omistamani työkalu ei myöskään tuntunut sinne sopivan ja ajattelinkin sen olevan jonkun pygmin asentama, joka nyt jossain palmun alla drinksua siemaillen, hyvillä mielin naureskeli, muistellen aikojaan suomalaisella veneveistämöllä. No pitkälti sisulla ja pirunmoisella suuttumuksella sain kuin sainkin "nylpittyä" hanan auki, ja luulin homman olevan voiton puolella, mutta ei. Seuraavana päivänä ajelin aamulla Bauhausiin ajatuksena mennä, ja ostaa samantapainen hana kuin alkuperäinenkin, ainoastaan hiukan nieleskelyä aiheutti hanojen hinnat. Olin vissiin elänyt jossain umpiossa muutaman vuoden ja hinnat olivat jotain aivan muuta mihin olin varautunut. Siispä pistin hanat ja hinnat uuteen arvojärjestykseen ja autoilin Biltemaan, jossa muistin painevesihanan olleen kohtuu edullisesti hinnoitellun. No kauppojen synnyttyä, kiireellä asentamaan, ja yllätys yllätys, mikään ei taaskaan sopinut, sujunut, eikä onnistunut. Olin jo heittää koko hanan kauas metsään, ajatellen että tässä nyt mitään painevesiä tarvita #¤%kele, mutta vein sen kuitenkin seuraavana päivänä töihin, ja onneksi työkavereiden konsultaatiolla ratkaisu kunnialliseen toteutukseen löytyi kuin löytyikin. Koska tapa jolla hana oli tarkoitus alunperin asentaa oli käytännössä mahdoton, niin hanan juureen tehtiin laippa, jossa oli kiinnitys reijät, joka kiristettiin hanan omalla kiinnikkeellään laippaan ja se ruuveilla kiinni pöytälevyyn. Yksinkertaista, toimivaa, ei ehkä kaikkein kaunein, mutta who cares... ainakin se toimii!


Modattu ...teman hana. Ei paljoa vesihanat tälläerää enää innosta, kunhan sitä vettä vaan pyydettäessä tulee...


Seuraavakaan tarina ei niin mieltä ylentävä ole. Kertoo vissiin jotakin kirjoittajastaan. Kyseessä uusi jääkaappimme, joka jo syksyllä hankittiin. Targassa jääkaapin paikka on jokseenkin hankalasti toteutettu salongin punkan alle. Juu tiedän, ei se nyt niin hankala ole kun siihen tottuu, mutta kuitenkin. Eikä siinäkään muuta ole kuin käyttö hankalaa. Nosta patja, nosta kansi, ja jonka jälkeen meillä vielä jääkaapin kansi erikseen, hmmm ei siis ole oikein ajatuksenakaan toimiva. Osassa veneitä jääkaappi on sijoitettu karttapöydän alle, mikä tosin vie jalkatilat siitä, muttei se niin suuri haitta liene. Tämä näin jälkikäteen ajatellen olisikin ehkä se fiksuin paikka. Perustelen tämänkin taas sillä, että säilytystiloja on kovin niukasti, ja edelläkuvatussa tavassa sitä ei hukata lainkaan, vaan tavallaan saadaan lisää säilytystilaa jääkaapilta vapautuvasta punkasta.





Tässä irrotellaan vielä vanhoja vermeitä...


Meillä kuitenkin jo syksyllä keksittiin, netissä tietysti taas notkuen, että on olemassa vetolaatikkomallisia jääkaappeja jotka saattaisivat sopia vanhan tilalle helposti. Just just! Jälkikäteen minäkin huomaan sanan helposti! Aikani mittailtuani muutama sopiva löytyikin ja kaupat syntyivät 36l kaapista, jonka piti mennä heittäen paikoilleen, hiukan sähköa perään ja homma on bueno. Kaikki varmaan arvaavat jo, että ei se tietenkään taas toiminut niin kuin olin ajatellut. Aikani piirustuksia katseltuani ja mittailtuani punkan päätyä, otin poran, tein alkureijät, jonka jälkeen nytkyllä aukko, jota mittausten jälkeen katselin että ok. eikun kaappia sovittamaan. Kaappi sylissä punnersin ja väänsin, sekä tietysti hikoilin sitä kohti aukkoa ja ajattelin sen menevän vinosti sisään ujuttamalla helposti. Sen jälkeen sovittelisin sitä uudestaan tarkemmin tehdäkseni sopivat tuet ym. kiinnitysvermeet, ja se olisi siinä. No eihän se mennyt, eikä enää tullut uloskaan, vaan olin sen saanut juntturaan sinne sisään, eikä ollut mitään saumaa saada sitä enää edes ehjänä ulos. Ei edes kompressoria purkamalla koska kaikkiin ruuveihin en enää pääsisi käsiksi. No tuskaillessani siinä huomasin myös selkäni nitkahtaneen siinä tiimellyksessä ja mieliala huiteli aivan pilvissä kuten arvata saattaa. No seuraavana päivänä vaimo avuksi, ja uutta yritystä kehiin. Vaimon "voimakkaalla" avustuksella saatiinkin kaappi taas liikkeelle, ja hivutettua sentti sentiltä kolostaan ulos.



Kaappi on jo käynyt kolossaan, kuten kuvasta huomaa, on useampiin nostoihin jo varauduttu laittamalla liina kaapin ympäri... niin ja kaappi siis ujutetaan tuolta päältä ja ikäänkuin takakautta koloonsa.


Tämän jälkeen yksissä tuumin ihmettelimme mikä hommassa meni oikein pieleen. Mittasin aukon uudelleen, se oli kuten asennuspiirustuksissa pitikin, itseasiassa n. 5mm suuntaansa isompikin, eli toleranssia piti riittää. Jossain oli siis virhe, tai olin tehnyt jotain väärin. Mittasin myös kaapin ja siinähän se! Kaapin ulkomitat olivat isommat kuin asennuskuvissa sahattavan aukon koko. Näin toimii fiksuista fiksuin, se katsoo vain kuvia. En tietenkään kironnut, enkä noitunut, vaan suhtauduin asiaan tyynesti kuten aina kohdatessani vastaavanlaisia vaikeuksia, (onneksi käsiini ei osunut mitään, no... uskokoon ken elää ;-)

Tässä tehdyt tuet kaapille ja yksi kiinnikkeistä sisämuottiin.

Loppu häämöttää jo, listoja kiinnittämässä kaapin ympärille. Kuvassa oikeassa kädessä näkyvä "testivoittaja" on muuten juuri niin huono kuin arvata saattaa, en ainakaan kellekkään suosittele.


Seuraavana päivänä jatkoin taas asennusta ja nyt tuntui viimeinkin, että kyllähän tämäkin taas tästä kuitenkin lutviutuu. Aikaa vaan kuluu tämänkaltaisissa asioissa aivan liikaa, ja jos tästäkin pitäisi esim. palkkaa saada, tai tiliä jollekin tehdä, ei näitä voisi kenellekkään asennettavaksi viedä, ihan oikeasti! No asensin kunnon tuet kaapille ja kiinnittelin sitä, kun huomasin ettei koko punkka ollut missään kunnolla kiinni. En tiedä miten se on alunperin tarkoitus ollut olla, mutta minä kuitenkin kiinnitin sen sisämuottiin ruuveilla kiinni monesta kohtaa, eikä sen jälkeen enää esim. wc:n laipio heilunut ja nitissyt niin paljon kuin ennen. No kaappi oli kuitenkin paikoillaan ja sopi paikalleen kuin nenä päähän, ja vetolaatikko tuntui taas ajatuksenakin hyvältä. Mutta epäuskon siemen oli kylvetty taas, että tuleekohan tämä ikinä valmiiksi, kun aikaa haaskaantuu moisiin "päivänselviin" asennuksiin useita päiviä?


Valmista... melkein, vain sähkö puuttuu.


Ja tältä se näyttää luukku kiinni. No on se nyt ihan jees, mutta harkitsisin kyllä kaksikin kertaa, jos se vielä pitäisi sinne punnertaa.


Lopuksi jotain onnistunuttakin. Eli olin talven aikana mallittanut valmiiksi karttaplotterin jo paikoilleen mittaritauluun ja myös kiinnitykset siihen. Asentamisessa ei pitänyt olla mitään epäselvää, eikä tarve ollut kuin saada sähköä laitteelle ja kytkeä itse laitteeseen. Plotterissa on ulkoinen antenni, jonka olin ajatellut viedä luukkutallin päälle ja tuoda johdon tallissa laitteelle. Muutin kuitenkin suunnitelmaa, kun koitin laitetta ja antennia yhdessä. Toimi hyvin tuulilasin altakin, ja päätinkin siltä istumalta, että kokeilen tämän kesän miten se siinä pelittää. Eli jos myöhemmin huomaan jotain niin saan sen vielä muutettua alunperin suunniteltuun paikkaansa.



Plotterille johtoja vetämässä, kuvassa myös langattoman tuulimittarin ohjainyksikkö.


Ainoastaan tallista johon mittaritaulu kiinnitetään jouduin hiomaan muutaman sentin "kuitua" koska huomasin, että luukku ei kulkenutkaan enää jouheasti kuten ennen, koska paneeli painoi sitä hieman. Tämän jälkeen uusi yritys ja se oli siinä, kaikki toimi kuten pitikin ja jotain valmistakin saatiin siis aikaiseksi ilman isompaa ähellystä. Plotterin merkistä, hankinnasta, ja valinnasta en välitä ainakaan tässä yhteydessä sen enempiä paasata, kunhan totean että kerätään kokemuksia tämä kesä, ja katsotaan onko ja/tai jääkö jotain kerrottavaa. Jos kuitenkin joku tietoa ko. mallista haluaa, ja miksi siihen päädyin ottakoon sähköpostilla yhteyttä, niin kerron kyllä miksi sen päädyin hankkimaan.



Plotteri paikoillaan ja Raisionlahdella näemmä ollaan. Antenni siinä yläpuolella, ainakin nyt kokeeksi...






Mutta huh huh, eiköhän sitä taas siinä ollutkin vääntöä ihan tarpeeksi. Toivotaan että ensikerralla on jotain hiukan positiivisempaa kirjoitettavaa...


Hiukan luonnon omia taideteoksia, tämä Nauvosta, sen on sittemmin ihminen jo hävittänyt (potkinut päreiksi), harmi... onneksi on sentään kuva jäljellä.

2 kommenttia:

  1. Hauskaa alkavaa purjehduskautta teille.Muista jatkaa blogia jatkossakin. T. Kalle (S/Y Jessica )

    VastaaPoista
  2. Juu, kiitos samoin ja eiköhän näitä sepustuksia vielä riitä, en tosin mitään aikatauluja aio ryhtyä noudattamaan...

    VastaaPoista