torstai 14. toukokuuta 2009

Periksianto, nöyrtyminen... ja kaipuu paskalahdelle

..mä mitään periksi anna! Siirrän vaan tehtäväksi jonnekin, hmm... tulevaisuuteen.


Tähän on tultu, takki tyhjänä oli tehtävä tilit selväksi kropan ja myös oman jaksamisenkin kanssa. Eli on pakko myöntää, alkaa paukut olla aika finaalissa ja katse haikailee tämän tästä kirkkaana kimmeltävälle Raisionlahdelle (oi kuinka runollinen ilmaus sille kauhealle paskalahdelle). Ja kun vielä kateellisena kuuntelee kavereiden venejuttuja niin...


Raisionlahti...

Joten syytä on vissiin heivata tahtia ja nöyrtyä tältä erää, jotta edes lomalle pääsisi suht järjissään, sillä eihän tämä mitään pakkopullaa pitänyt olla ;-)
olen nimittäin päättänyt, että jollei tämä ole mieluisaa, ei sitä pidä tehdäkään. Tekee vain silloin kun se mukavalta tuntuu.


Maasähkökeskus löysi paikkansa karttapöydän alta...



ja siihen kytkettynä Mastervoltin IVO 12/10 laturi


Jääkaappitalkoissa selkää tuli siis kiusattua siihen malliin, ettei oikein minkään asian tekeminen tahdo nyt onnistua. Jäykkyyttä nimittäin riittää, siis selässä. Tekemistä olisi silti vielä vaikka kuinka, mutta päätös keskittyä nyt vain veneen vesillelaskukuntoon saattamiseksi lienee oikea.
Jääkööt loput hommat tehtäväksi sitten joskus... Muutenkin olisi ehkä pienen välitilinteon paikka, sillä paljon on kokemuksia kertynyt ja osasta asioita ajattelen ehdottomasti toisin kuin aloittaessa.



Syksyllä aloittaessa, homma eteni jokseenkin kiitettävällä tahdilla ja vastoinkäymisiä ei ollut nimeksikään (oi autuas, miten sitä tosiaankin voi unohtaakin kaiken). Päätös jatkaa keväällä kelien lämmettyä oli lähes itsestään selvä, eikä esim. lämpimän hallitilan vuokraaminen oikein käynyt mielessäkään, tai sanotaanko etten sitä kovin vakavasti harkinnut syystä, että ajattelin ajan kyllä riittävän keväällä. No, toisin nyt siis kävi, mutta ei se onnistuminen nyt niin kaukanakaan ollut. Pakko on kuitenkin myöntää että ne muutamat talvikuukaudet jotka oltiin pois veneeltä olisivat sisällä hallissa tehneet hommasta helpomman, myös oman jaksamisen, sekä kiireen osalta ja näin jälkiviisaana olisi varmasti ollut kannattavaa. Nyt painotus oli parissa tiiviissä jaksossa syksyllä ja nyt keväällä. Tosin muistan itse sanoneeni, etten aio ottaa mitään stressiä, jos ei vene valmiiksi tulekkaan, mutta tarkoitinko etten laske sitä vesillekkään... hmm, no tokkopa sellaista on minulta kuultu.



Myös starttiakun pääkytkin tuli vaihdettua, vanha olikin...



yllätys yllätys, DDR:ssa valmistettu laatutuote, eikä kestänyt ihan kolmeakymmentä vuottakaan ;-)


Toinen asia jonka muuttaisin olisi töiden parempi jäsentäminen. Mitä teet milloinkin ja missä järjestyksessä, sillä se vaikuttaa aina useisiin muihinkin asioihin. Peräänkuulutan tässä jonkinlaista "noudatettavaa" työsuunnitelmaa, jossa jo etukäteen pyritään huomioimaan mahdolliset kohdalle siunaantuvat ongelmat. Ei siis riitä että panee asioita paperille listaksi, mitä aiotaan tehdä, vaan missä järjestyksessä, paljonko arvioit aikaa kuluvan jne. Tämän noudattaminen käytännössä onkin sitten tämänkaltaisissa projekteissa jo vaikeammin hallittavaa, varsin kun tekijöitä on käytännössä vain yksi, niin ja tietysti vaimo krhm.. ;)



Myös vanha lokianturin reikä muistettiin korjata, uusi potkuri laitetaan sitten lähempänä vesillelaskua.

Miten tämä sitten näkyy käytännössä? Niin kauan kun oli kolme kajuuttaa mitä laittaa, ei oikein mitenkään. Voit yhden työn valmistuttua vain siirtyä toisaalle tekemään jotain muuta, eikä edes välttämättä sitä samaa mitä teit juuri edellisessä kohteessa. Kun keula ja perä olivat lähes valmiit, kaikki toiminnot siirtyivät salonki/pentteri ja wc akselille, kaikki periaatteessa samaa tilaa siis, jolloin edellä kuvatun kaltainen toiminta ei enää onnistukkaan. Otetaan nyt esimerkiksi se jääkaappi. Olin jo lakannut käytännössä koko veneen sisältä, en aivan valmiiksi, mutta lähes kuitenkin. Siinä punnertaessa sen kaapin kanssa, kolhin ja naarmutin tietysti useita juuri lakattuja pintoja. Näin ollen sain uusintalakata monta kohtaa kahteen, tai jopa useampaan kertaan. Ja kun olet juuri lakannut, et voikaan enää tehdä oikeastaan mitään muuta samassa tilassa. Jääkaappi olisi siis pitänyt asentaa lähes ensimmäiseksi, vetää sähkösyöttö vain liittämistä vaille valmiiksi, jolloin se olisi loppupeleissä, kun muitakin sähköjuttuja kytketään, mennyt siinä samassa. Nyt se teki siis tyhjäksi jo aiemmin tehtyä, sekä ajallisesti, että estäen käytännössä tilan muun käytön, eli syy johtaa seuraukseen jne.


Mitä sitten jäi tekemättä, tai mikä muuttui matkalla?


Sisätilat ja lakkaaminen, lienee se harmittavin asia, eli sitä riittää vielä tulevaisuudessakin.
Eipä silti minä kyllä pidän siitä, toisin kuin hiomisesta (siksi kai saankin lakata niin moneen kertaan). Tarkoitus oli päästä tilanteeseen, jossa olisi vain pientä ylläpitolakkausta kausittain. Nyt esim. pentteri on lähes kokonaan laittamatta, ja tältä kaudelta todennäköisesti jääkin, sekä jotkin muutkin kohdat on sen verran kiireesti vedelty että uusiksi menee, ehkä!



Ihan pakko on pistää päätä pensaaseen ku hävettää, muut vaan on "kroposnikkareita" ja minä ite joku oikee, mikälie...

Sähköt. Kaikki sähköön liittyvä jäi vaiheeseen. Aurinkopaneeli, teline sille, akut ja niiden säilytystila, sekä kaikenlaisten vanhojen risukasa kytkentöjen purku. Uusinta "tarvittavilta osin" on siis näin vanhassa veneessä lähes vitsi. Niin nytkin, eli kaiken maailman "kroposnikkareiden" kädenjälkiä 25 vuoden ajalta saan todennäköisesti ihmetellä vielä pitkään (ai, jai... mahtaakohan nyt napsahtaa omaan nilkkaan tällainen toisten tekemisten irviminen). Tosin, on sanottava että kaikki laitteet toimivat, eli mitä tässä sitten oikein valitat! Tämä sähkö-osio pitäisi kyllä muuttaa tehtäväksi kaikki uudestaan, jos suinkin mahdollista. Paljon on nimittäin muuttunut 25:ssä vuodessa sähkön osalta, eikä esim. tämä volvomiesten (auto) perinteinen hokema, "eikös se ole tehtaalla valmiiksi asennettu" päde, ainakaan enää tämän päivän veneissä, edes niissä paremmissa. Targassakin on koko vene hienosti putkitettu, sekä alkuperäiset johdot hyvin värein merkitty, oikein kuvat ja kaikki, mutta aika vaan ajaa kaikesta auttamatta ohi. Kun vielä vastaan tulee sen seittemän abikon hyppyreppu kytkentää, alkaa noro selkärangassa valua pelkästään pelosta. Ota niistä sitten selvää, aivan toivotonta. Niin ja joku muu ennen minua ei ole tainnut ymmärtää aina niitä putkituksiakaan käyttää, että siltä pohjalta.



Kuva pistopunkan katosta, ilman katon ja päädyn verhoilulevyä. Jaaha, mitä tästäkin sanoisi. No ei tilanne ihan näin paha ollut, sillä oli johdot kutakuinkin sentään niputettu mikä tekee sen kyllä siistimmäksi. Kuvasta kuitenkin näkee esim. sen, että sähköputki olisi johdoille valmiina, mutta mitä turhia niitä käyttää, siitä laipion raosta vaan...


Eeberi tässä vielä odottelee pakoputken vaihtoa ja uusia eristeitä lämminilmaputkiin. Sekä tietysti kirjoittajalta notkeampaa kuntoa, että tonnekin laatikkoon mahtuu, tai sitten on vaan pyydettävä kaverit hätiin.

Lämmityslaite. Siinä vasta pulmaa pitemmälle ajalle. Eberin lämppäri on asennettu istumalaatikossa olevaan säilytystilaan, ja ensiksi harmia aiheutti savua vuotavat putket, mutta myös pakoputken runkoläpivienti veneen kyljessä jäi mieltäni jäynäämään. Ajattelin nimittäin siirtäväni sen muualle, eli peräpeiliin, koska se siellä aiheuttaisi vähiten haittaa. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen ja taas oli otettava hattu kouraan ja nöyrryttävä. Jos eberin aion pitää, pakoputken kokonaismitta ei voi ylittää 2 metriä. Piste. Putki olkoon nyt siinä kyljessä, mutta tutkinta on kesken, ja voitte olla varmoja että jotain sen suhteen tapahtuu tulevaisuudessa. Minä kun olen totuttanut niin itseni, kuin perheeni webaston myötä kuivaan ja lämpimään veneeseen, jo ajatuskin huonompaan suuntaan nostaa karvat pystyyn meikäläisen niskassa. Vaihtukoon sitten vaikka koko lämppäri muuhun merkkiin (no ei sentään wallakseen). Viimeisin ajatus olisi laittaa lämmityslaite konehuoneeseen. Eberin kanssa se ei onnistune mutta katsotaan mitä keksitään... myös hyviä ideoita otetaan mielellään vastaan.


Pääkytkimet takaa, muitakin kuin päävirtajohtoja tulee vähän kaikista ilmansuunnista ja menee ties minne...

Septitankin suurennus.
Taitaa jäädä tältä kesältä tekemättä, koska näinkin kyllä pärjätään.


Läpiviennit.
Osa näyttäisi olevan vaihdettu ja osa ehkä alkuperäisiä, mutta haluaisin nekin kaikki vaihtaa. Siihen vaan pitää varata aikaa, sillä muistan jo ihan entuudestaan, että kun ne ovat hankalassa paikassa ei irrottaminen kovin helppoa ole, eikä tietysi uudenkaan asentaminen.


Nyt pistetään hiukan kesäisempiä kuvia, eikä niitä ainaisia paatin remonttiraiskioita (raiskio = pilallehakattu metsä, toim. huom! ). Todennäköisesti tämä kuva tuo monen mieleen hienoisen bensan tuoksun, Briggs & Strattonin lempeän pärinän, kun ruohonleikkurilla kaappaa tuosta aika siivut...

Seuraavaksi, jos vielä ehditään ennen lomia, saatte todennäköisesti nähdä veneen jo vedessä ja välillä kuvia ilman niitä ainaisia työkaluja. Niin ja jos oikein onnistaa, niin Hauteran Pekan tekemän uuden radiaalileikatun genuankin. Sitä tässä ainakin itse odotan jo melkein sydän pampaillen, sillä muistan edellisestä veneestä vielä sen tunteen joka tuli, kun Pekan tekemä uusi purje ensikertaa sai tuulta siipeensä... huh, on se vaan niin hienoo!!!


Toivottavasti taaskin.


Ja lopuksi kukkaruukkuja Tammisaaresta, kaiketi ravinteetkin valmiina, ainakin kukat on komeita. Mukava veneilykaupunki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti